Perseilyä ja vähän fitness-juttuja. Enemmän perseilyä.

Ja minä kun vasta julistin, että juhliminen on vaihtunut villeistä tanssi-illoista pelkkään palautusjuoman ryystämiseen ja askeettiseen, joskin anaboliseen fitness-elämään. Ja minä kun julistin eilen, että en varmasti lähde yökerhoon, enkä varmasti ainakaan juo viiniä enempää kuin kaksi lasillista!
Oli oma iltapala, valkuaiset ja marjat, mukana. Oli Pepsi-Maxia, jota hörppiä. Oli tavoite ja tiukka linja. Mikä meni mönkään?
Kuinkas sitten kävikään, kun 70 tulevaa kollegaa vietti iltaa...

Jos peili tipahtaa kakkukuvun päälle jo alkuillasta, kannattanee jäädä kotiin.

Kyllä olisi kalvennut itse Miley Cyruskin, kun 69.5 kilogrammaa ehtää fitnessbeibeä hetkutti tanssilattialla kuin viimeistä päivää. Tällä kertaa en sentään löytänyt itseäni keskeltä tanssikilpailua. Jos jotain positiivista pitää tilanteesta etsiä!  Ehkä ensi viikolla saamme lukea kohupaljastuksia lehdestä.  "Kohubloggari twerkkasi - katso paljastuskuvat!" Erhmmmmmm..... Älä katso.

Oli miten oli, tällä häpeän määrällä jaksaakin hyvin tulevat 10kk! Nyt olen kuitenkin jälleen kurissa ja herran nuhteessa. Taktiikkani on pysytellä visusti sali-koti-sali-kauppa-koti-akselilla ja vältellä kaikkea sosiaalista elämää. Olen pahoillani aiheuttamastani pahennuksesta ja mielipahasta!

Palataan nyt kuitenkin fitness-aiheen pariin! Tänään aamu alkoi teamin poseeraustreeneillä. Tyylikkäästi myöhässä, lohkoperunat silmien molemmin puolin kipitin saliin, jossa muut jo kääntyilivät täyttä häkää. Oli muuten mahtavan näköistä menoa! Omasta esiintymisestäni en valitettavasti voi sanoa samaa. Liian korkeilla kengillä lonksuttamista, vänkyrät etuposeeraukset ja se kulahtanut naama eivät varsinaisesti tuoneet mieleen mitään simpsakan seksikästä bikini fitness-misua. Lähinnä näytti siltä kuin lähipubin karaoke-Raili olisi palaamassa myöhään venyneiltä jatkoilta kotiin. Pienet nahkapussukat topin sisällä tutisten, lantio edessä ja ryhti lysyssä. Uh.

Winner takes it aaaaaaaallllllll.... Paitsi olinkin vasta kolmas. Hö.

Koska kehityskuvia aina kysellään, täältä pesee!

Ennen/eilen.

Jälkeen/tänään. Huomaa freesi ilme.

Päälimmäisenä oli silti koko ajan se fiilis, että nautin tästä! Paljon töitä kunnon ja poseerausten suhteen, mutta on tämä vaan mielenkiintoista ja motivoivaa. Vaikka en osannut tänään vielä yhtään mitään, tuli todella varma fiilis, että hyvin tämä tästä lähtee sujumaan. Ihan paras fiilis, kun nauttii täysillä siitä, mitä tekee!

Ja tänään palkintojenjakoonkin, ai että mikä päivä! Voitin! Jes! Jos pystiä ei kisoissa heru, voi aina järjestää lavastettuja tilanteita  kotisalilla. Siellä me harjoittelimme tänäänkin palkintojenjaossa keikistelyä valmentajan pystien kanssa. Hauskaa, että aikuisiässäkin pääsee vielä leikkimään!

Perjantaina pääsi harrastamaan hieman erilaista poseerausta, kun valokuvaaja Jaakko Manninen tuli kameransa kanssa heilumaan salille ja räpsimään kuvia. Toivottavasti toiveitani on noudatettu ja kuviin on muokattu vähintään samanlainen lihasmassa kuin itse iso-Arskalla! Tai siis eihän sille ole tarvetta, kun upea atleettinen varteni pullistelee suonikkaana muutenkin, vaikka ei olisi edes pumppi päällä. Eiku...ei... No, tässä kuitenkin hieman esimakua!

Ylöööös jaaa aalaaaasss....

Yksi peilipersepyllistyspose pitää olla ettei mee liian ammattimaiseksi!

Huh!! Oli niin pitkä tauko kirjoittamisessa, että minullahan olisi ihan älyttömästi asiaa! Ehkä ensi kirjoituksessa voisin mainita sanasella treenistäkin. Ehkä. Olen minä vähän jotain salilla zumbannut. Enemmän vain pyllistellyt peilin edessä. Eikös se ole tämän lajin pointti hä?

11 viikkoa ilman herkkuja ja pääsin takaisin kutosella alkavalle painokymmenelle ja niin jatketaan. Entinen sokeriaddikti riemuitsee! Tässä vinkki tulevaan viikkoon kaikille sokerihiirulaisille: