Maastavetoa

Maastavetoa

torstai 27. maaliskuuta 2014

Saako pannukakulla istua?

Tänään se iski tajuntaan - kisadieetti todella alkaa.  Ja sehän muuten tarkoittaa sitä, että minulla on edessä rapeat 20 viikkoa dieettiä. Tulevana kesänä ei siis syödä jäätelöä, hörpitä kuohujuomia tai mussuteta muurikkalettuja hillon ja kermavaahdon kera.

Viime kesänä maistui kupliva. Ja näkyi vyötäröllä.

Mmmmmmm.... Onneksi voi haistella! Yhtä kivaa. Tosi paska väite. I know!
Olen aina ajatellut, että täytyy olla joku yli-ihminen, että selviää moisesta. Olla nyt ilman elämän suurimpia nautintoja: rasvaa, sokeria ja viiniä!! Syksyllä aloitettu välidieetti kuitenkin osoitti, että jopa minusta, varsinaisesta herkkuporsaasta on herkuttomaan elämään, kun päämäärä on selvillä.

Olen toki aika ymmyrkäisenä kuunnellut tiimikavereiden kertomuksia. Ilmeisesti ollut varsin kivutonta puuhaa. Välillä väsyttänyt ja sitten taas porhallettu täysillä eteenpäin. Ei lipsahduksen lipsahdusta. Vau....
Myönnän - kyllä minua jännittää. Jännittää ihan todella paljon! Olen ollut aiemmin sellainen herkuilla itseäni palkitseva tyyppi. Ai kun tänään on kaunis päivä : ansaitsen jäätelön! Kylläpä tänään on sateinen päivä : syön jäätelöä. Voi kun minulla meni hyvin töissä : syönpä patonkia viinin ja juustojen kera! Voi kun meni päivä ihan päin hanuria: minä niin tarvitsen viiniä ja juustoja!
Tämä on myös monen tavan painonpudottajankin ongelma. Palkinto/lohtu/tunnesyöminen. Siitä on hankala päästä eroon. Ja se muuten vaatii asennetta, kuria ja tahtoa.

?????

Mmmmmmm.....

Elämässä on kuitenkin muitakin nautintoja, kuin välitöntä mielihyvää antavat herkut. Ja on tärkeää löytää erilaisia keinoja palkita itseään. Tavoite auttaa väistämään pahimmat karikot ja pitämään mielen fokusoituneena. Ainakin hyvinä ja energisinä päivinä. Mutta entäs sitten, kun on kiire, kananmunat lentelevät nonstopina lattialle, kengissä on koirankakkaa ja kiharrin tarttuu hiuksiin ja What the Fox Say soi radiosta? Auttaako se tavoite läpi mun-on-pakko-saada-vanukasta-NYT-tai-tapahtuu-moottorisahamurha-kohtauksesta? Vai meneekö pää ihan sama-whaevööööö-mä-oon-nevöhööd-susta-dorka-dieetti-mielentilaan? Aaaapuuuuva.



Kesällä on tulossa polttareita, häitä ja juhlaa jos jonkinlaista. Nämä tulevat varmasti olemaan ensimmäistä kertaa dieettiään läpivievälle tahmatassulle aika hankalia paikkoja. Mutta uteliaasti lähdetään leikkiin mukaan ja eletään hetki kerrallaan. Kyllä se siitä?

Onneksi samppanjaa saa ympäri vuoden. Ei yksi kesä ole mihkän!!

Eilen kävin Method Putkisto-studiolla. Olen soluttautunut keskiviikon aamuvirkkujen tunnille. Aloittelemme klo 7.45 pitkillä herättelevillä hengityksillä ja avauksilla. Oli aivan ihanaa, kun aurinko paistoi sisään saliin, olo oli pirteä ja heti tunnin alusta saakka tuntui, että sain hengitettyä vartaloon lisää pituutta!

Tunnin teema ei olisi voinut osua paremmin: rintarangan avausta. Isoja liikkeitä, joissa piti aukaista selkää, pallolla rullailua nikamia tunnustellen, kaularangan avausta ja pidentämistä. Tuntui siltä, että olen niin jumissa, etten edes voinut hengittää syvään. Kierroissa ranka rohisi ja hengityksen loppu tuntui ahtaalta ja katkonaiselta.

Elina ohjasi jälleen rennolla, mutta tarkalla otteella. Kävi korjaamassa asentoa, tarjoamassa vaihtoehtoisia tapoja, kun lonkankoukistajat kinnasivat niin, että näytin kilvelleen kierähtäneeltä kilpikonnalta tai sivuposeerausasennosta tuttu pakarannosto näkyi liikkeissä turhan voimakkaasti.
Sain myös vartalon kiertoa varten kotiharjoitteluvinkkejä, joita aion ehdottomasti hyödyntää, että saadaan tarpeeksi kiertoa poseerausasentoihin. Joiden parissa on vielä työtä.... Paljon.

Kaunis Elina! Kuva: Method Putkisto-studio
       
"Jos ei tule voittoa, niin ainakin sulla on kaikista kaunein kaula!" Haha! Toivoa sopii, että putkisto-tunneilla pidennetty joutsenkaulani erottuu! Minusta kaula on tosin edelleen samaa luokkaa, kuin sillä kilpikonnalla. Niska tukevasti kilven suojissa.

Olen konna. Ja laulella voin huoletonna! Ööö. Mitä?
Toissapäiväinen jalkatreeni tuntui tänään jaloissa vielä pahemmin kuin eilen, mutta ei auttanut itku markkinoilla, kun lyllersin treeneihin klo 10. Heidin treeneihin. Täytyy sanoa, että vaikka treeni otti sinne minne pitikin, eli etureisiin, niin onni onnettomuudessa, että yhteistreenimme menevät usein kuulumisten vaihdoksi. Muuten en olisi ehkä saanut rahtuakaan armoa, mitä tulee takareisiin ja ahteriin.
Tehtiin kyykkyä super squat-laitteessa, reiden ojennusta pudotussarjoina, prässiä, askelluksia step-laudalta alas ja ponnistusta ylös. Siinä ähkiessäni kammottavien pudotussarjojen parissa, joku kanssatreenaaja tuli kysymään meiltä, mistä koulusta olemme. Tirsk. Heidi siinä sitten kertoi, että tässä on fitness-valmennus käynnissä. Minä melkein itku silmässä ähkin viimeisiä toistoja, kun setä kysyi: "Onkos se jotain tanssia?" Petti kyllä pokka siinä väsyneenä aivan totaalisesti, eikä meinannut hommasta tulla hölkäsenpöläystä, kun sain sellaisen hepulinaurukohtauksen. Näyttkö se naama punaisena pukertaminen liittyvän jollain tapaa tanssiin? Meidän haastettiin myös sulkapallo-otteluun. Harmi, ettei kuulu treeniohjelmaan. Muuten oltaisiin ihan_varmasti_lähdetty. Sori, pojat.
                                           
Treenit Heidin kanssa ovat ennen kaikkea terapeuttisia. Koen saavani hyvän sykkeen ja tekemisen treeneihin yksinkin, mutta en pääse luonnollisesti samalla tavalla purkamaan omia epävarmuuksiani ja kysymyksiäni mitenkään muuten, kuin päpättämällä omalle valmentajalle. En halua kuormittaa  häntä turhanpäiväisillä kysymyksillä, ellei ole pakottava tarve, joten yhteistreeneissä sitten kyselen askarruttavat asiat ja saan ääneen pohtia kuntoa ja asentoja ja bikineitä ja kaikkea mahdollista. Varmuutta tuli tänäänkin roppakaupalla lisää ja tuli taas sellainen fiilis, että suunta on ihan oikea ja hyvä tästä tulee. Varmuutta ja kovaa tekemistä vain!

Sain käsiin myös uudet treeniohjelmat ja kisadieettilappunenkin ilmestyy minulle piakoin. (Niin. Tosiaan. Se dieetti. Iiiik.) Aerobisia ei tule olemaan alkuun lainkaan, mikä ei ole yllätys. Minulla tulee todella paljon hyötyliikuntaa ja kävelyä ihan ilman erillisiä aerobisiakin. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa.
Ja pudoteltavaa on kokonaisuudessaan sellainen 8kg. Ei tunnu toivottomalta! Mutta ei ole varmasti sen helpompaa kuin +10kg.

Tiimikaverit ovat menneet dieetin mahtavalla draivilla. Ei voi kuin ihailla! Meidän body fitness-juniorimmekin vaan kokkailee joka päivä aivan mahtavia herkkuja. Instagramista olen kuolannut kuvia. Eikä ole mennyt palaakaan omaan suuhun, vaan miehen sekä vieraiden. Siinä on kyllä itsekuri todella kiitettävä, ei voi kuin hämmästellä! Minun pitänee keitellä tuolle miehelle korkeintaan jotain kuvottavia sörsseleitä, että ei varmasti tee mieli maistaa. Olen niittänyt mainetta aikamoisena hasardikokkina ja lapsena kunnostauduin varsinaisena herkkutehtailijana, kun valmistin pikkuveljelle ja serkulleni kaikenlaisia suuhunpantavia leikkimökissä (mm. voikukkaa, vanhentuneita maitojauhoja, lehmän pellettiä...) ja naamioin ne näyttämään tarpeeksi paljon päiväkaakaolta ja pullalta. Krhm. Kun nyt kuitenkin säälittelette tuota avomiestäni, järkytän teitä lisää kertomalla, että raasu joutuu jatkossa syömään leipänsäkin ilman voita. Minä kun en voi elää dieetillä samassa taloudessa Oivariini-paketin kanssa. Ehei. Syön sieltä vielä lusikalla sitä voita. Houkutukset ratsataan huolellisesti pois! Ei voi sortua siihen, mitä ei kaapissa ole! Tämän lisäksi aamuaerobiset koittavat kesäkuussa myös hänellä. Yhteinen kärsimys kaunistaa!!!

Minulla on onneksi näitä salaisia herkkureseptejä tallessa.

Ennen dieettiä on kuitenkin tarkoitus viettää rento tankkausviikonloppu sukuloimassa. Siellä ei muuten kaloreita lasketa ja syödään suklaata koko dieetin edestä! Niin, ettäs tiedätte. Älkää yrittäkökään estää, hahahaaa! No, kylläpäs nyt uhoan. Mutta tarkoitus siis pitää ruokailujen osalta rennompi viikonloppu ja herkutella suosikkiherkuilla ja hyvällä omallatunnolla. Sitten ystävystyn seuraaviksi kuukausiksi parsakaalin kanssa... Ps. Söin äsken korvapuustin. Vatsa sopii bikini fatness-kilpailuihin oikein passelisti. Lähdetään viemään konseptia eteenpäin! Kaikki joiden kisabikinit eivät mene läpi kilpailijakokouksessa - tervetuloa. Vaaditaan vain off-kausi ja survoutuminen liian pieniin bikineihin!

HAHAAHAHAA! VIELÄ NAURATTAA ELÄMÄ!
PPS. Kävin tänään myös hieronnassa! Paikkana Fysikaalinen hoitolaitos Markus Linna ja Carisma-keskus Jyväskylän ytimessä. Nyt on taas paikat auki. Ainakin enemmän auki. Luoja, teki kipeää!

PPPS. Jos olet vailla hierojaa Jyväskylässä, myös minä teen hierontaa edullisilla opiskelijahinnoilla! Osaan tarvittaessa olla myös hiljaa ja kertoa ihan hyviäkin juttuja! Laita ihmeessä sähköpostia, niin rouhitaan kalvoja auki! everfit@luukku.com

6 kommenttia:

  1. Itikkapiirakka varmaan menee herkkuna dietilläkin, jos sillä vois palkita itsensä :D Lumihillo päälle ja avot!!
    Mulle ehkä silloin joskus, paineita loi sosiaaliset tilnateet, kun muut ryyppäs ja söi ja valitti et ota nyt vaan eikai se haittaa :) lopetin sitten juomisen kokonaan ja ei montaa kutsua hippaloihin ole tullut 7 vuoden aikana ;)
    Aluksi voi tulla ikävä eri asioita, mutta se menee sitten omalla draivilla eteenpäin ja kun tietää että sitä sitten saa vetää vaikka kaksin käsin myöhemmin (jota ei sit koskaan tapahdu, kaikki herkut jää kyllä pakkaseen dietin jälkeenkin vaikka niitä on sinne säilötty venaamaan)
    Hyvin se menee ja tulee kuule superkunto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Itikoista hyvät proteiinit ja lumihillohan on varmaan kaloritonta! Stevialla kun vähän makeuttaa, niin toimii varmasti.

      Kitios kun jaoit kokemuksia ja tsemppaat! Juurikin jännittävät ehkä nuo sosiaaliset tilanteet, kuten häät. Saattaa olla ihmisillä kulmat hieman koholla, kun siellä vedellään omista purkeista ruokia ihmeellisiin aikoihin.. Mutta tavoite mielessä vaan eteenpäin!

      Poista
    2. viime kesänä eräissä häissä mä vetelin salaattia isosta kulhosta juhlapöydässä :) oli mulla sentään servetti. Jos olis halunnut hienostella niin oisin voinut käyttää lautasta, en jaksanut. Mulla oli oma kylmälaukku töpsölissä siinä pöydän päässä :) Mä luulen että muut olis halunnut syödä ne mun eväät, koska pitopalvelu ei kuulemma ollut oikein onnistunut herkuissaan :)

      Poista
  2. Hei!
    Löysin blogisi eilen ja luin sitä siltä istumalta takaperin tammikuulle saakka. Ihan mielettömän viihdyttävää ja silti asiapitoista tekstiä! :) Osaat nauraa itsellesi etkä ota itseäsi ja elämäntapaasi liian vakavasti, vaikka tosissaan treenaatkin.

    Itse aloitin taas kovemman salitreenin parin vuoden luovan tauon jälkeen. Näin aluksi pitää dieetata 5-10kg pois ennen kuin voi haaveillakaan olevansa hyvännäköinen. :D

    Jään varmasti tänne roikkumaan ja kommentoimaan riesaksesi! ;)

    -tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan! Mukavaa, että olet löytänyt tänne ja kiva kun kommentoit! Jee jee jee! Elämä olisi aika mutrusuista puuhaa, jos itselleen ei osaisi nauraa. Ja on ollut ainakin pakko opetella, kun ne kananmunat ovat harva se päivä lattialla ja lenkille lähdetään stringit takinhelmassa roikkuen...

      Tsemppiä sinne painonpudotukseen!

      Poista
  3. Näistä jalkatreeneistä ja pepputreeneistä taas! Tein pepputreenin tänään ja arvaa missä poltteli, no niissä reisissä tietenkin! Voi huooooooooohhhh no saapahan ne ainaki jotai kyytiä..

    VastaaPoista