Vaatimattomuus kaunistaa! Kylmä kahvi kaunistaa! Kärsimys kaunistaa! Pötypuhetta.

Viimeisin kirjoitus poiki kovasti kommentteja ja sitä jaettiikin aika kivasti eteenpäin. Kiitos ja kumarrus! Oli niin mukava lukea kommentteja! Paljon tuli höpöteltyä aiheesta  ja oli kiinnostavaa kuulla erilaisia näkemyksiä ja kirjoituksen herättämiä ajatuksia. Odotin negatiivisten kommenttien ryöppyä, mutta sitä ei tullut! Vain muutama napina ja täysin aiheen ulkopuolelta heitettyjä kommentteja muunmuassa vanhasta vakioaiheesta, minun hirveistä kulmakarvoistani ja siitä, että kannattaisi varmaan miettiä kisaamista vielä. Kiitos huolestuneesta palautteesta. Otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta muun muassa siitä, mitä minun kannattaisi niille hirveille kulmakarvoilleni tehdä. Voisiko joku myös tulla kertomaan sitten kun saan lähteä kilpailemaan? Lupaan sitä ennen pysytellä visusti kotona ja jakaa teille blogissani parhaimmat sokerileipomusvinkit ja koosteen Niksi-Pirkan parhaimmista nikseistä. Enkä kuulu turhaan Marttaliittoonkaan. Jospa minulta irtoaisi pari mehevää ruokasoodaan liittyvää vinkkiäkin. Esimerkiksi kylpyhuoneen kaakelien puhdistamiseen.
Ei siinä mitään - kritiikki on aina tarpeen. Tylsää jos kaikki olisivat samaa mieltä. Olen ehkä vähän turhan nynny blogisti, mutta mietin yli kaksi viikkoa, julkaisenko edeltävää kirjoitustani lainkaan. Nyt olen erittäin tyytyväinen, että sen tein. Olen aika kärkäs, enkä halua ihan tarkoituksella pahoittaa kenenkään mieltä. Vuosien varrella kun on sitä tullut tahattomasti tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ja blogissa jos missä on kyllä helppo ärsyttää muita kanssaeläjiä hepulin partaalle. Mutta en kiellä - toki on kiva vähän tökkiä kepillä muurahaispesää. Ja kun usein jauhan siitä, että tässä maailmassa hyssytellään ja rajoitellaan liikaa, niin eiköhän pitäisi se hyssyttelyn lopettaminen aloittaa itsestään.

Vaatimattomuus oli isoin teema, mikä nousi tuon fitnesspapapatukseni pohjalta. Monia ärsytti fitnessbuumissa itsensä korostaminen. Laitetaan paljon kuvia itsestään, eri asennoista, erilaisissa treenivaatteissa. Tai sitten vaan ihan samanlaisista asennoista, samoissa vaatteissa. No aivan sama, mutta laitetaan kuvia. Esitellään privaatteja paikkoja, omia naamoja ja tekemisiä ja tekemättömyyksiä. Olenpa kuullut huhua, että joku kirjoitti blogissaan jopa omasta vatsataudistaan ja siitä kuinka monta kertaa kävi päivän aikana ripulilla. Huhhuh, kaikkea sitä ihmiset tekeekin! (ja jos sinua kiinnostaa tämä aihe, voit toki mennä lukemaan siitä lisää allekirjoittaneen Honey, I'm home-postituksesta) Kuitenkin koettiin häiritsevänä, että meillä fitness-ihmisillä on niin kova tarve tuoda itseämme esille.

Jos mä sitten otan tällaisia vähän ujompia peilikuvia. Tsihhihhihiiii. Emmäää kehtaa.

Hyssyttelyt sikseen ja leuka pystyyn!

Minusta on ihan hyväkin juttu, että nykyään ei enää koeta häpeälliseksi sitä, että ollaan ylpeitä omista saavutetuista tavoitteista ja ylipäätään itsestään. Tässä fitnesskontekstissa ylpeitä omasta kropasta. Se on mielestäni asia, mitä on tässä yhteiskunnassa ihan liian vähän. Itsestään pitää ja saa tykätä. Mutta kun ollaan kulttuurissa, jossa kehuihin pitää vastata aina negatiivisella vastakommentilla.... "Oletpa sinä laihtunut, vau!" "No en mä nyt vielä oo kuin 30kg. Vielä on tätä läskiä." "Voi kun sulla on upea perse" "No vielä on töitä ja ihan lättänähän tää on..."
Voi että kun saataisiin enemmän sitä meinkiä, että hei I KNOW! Munkin mielestä mulla on ihan mieletön perä, kiitos vaan.  Ja perään välkehtivä hymy. Tulee muuten aiiiiiiika kieroa ja jokaiseen ilmansuuntaan harittavaa katsetta. Joten kannattaa vain nyökytellä hiljaa ja survoa lisää muffinssia suuhun. Eikö vaan? Näääääääh. Ei pieni itserakkaus maailmasta pahempaa paikkaa tee.

Tauti on nyt selätetty, jihuu. Tämä viikko oli vielä sairaslomaa, mutta kävin silti kevyesti tekemässä töitä. Ruokahalu on palannut ja paino on noussut jälleen tuttuun ja turvalliseen 66 kiloon. Eilen pidin tankkauspäivää, kun tuntui, että normaalilla ruokavaliollani en saa sitä parin viikon ajan vaivannutta energiavajetta mitenkään täytettyä tai korjattua. Kroppa imaisi aika uskomattoman määrän patonkia, vaniljajäätelöä ja bataattia. Ja aamulla oli vatsa aiiiivan kuopalla! Ei edes perinteistä hiilihydraattipöhöä. Tuntui tekevän hyvää ja tänään on heti jotenkin tasapainoisempi olo. Näin iltapäivällä tosin alkaa olla olo hieman toinen. Ja vatsa on aivan kuin eri ihmisen. Nyt turvottaa. Miia Nuutila, tuu äkkiä apuun!!

I'm sexy and I know it! Hiilarit, mmm. <3

Olen treenaillut tällä viikolla toipilaisuudesta huolimatta 4 kertaa salilla, voimavarojen mukaan. Ja lisäksi muutamat kevyet aerobiset spinningin ja lenkin muodossa. Lähdin liikkeelle turhan rankasti ja se muuten kostautui aivan armottomana kropan jumituksena. Eilen olikin pakko tehdä vähän kevyempää selkätreeniä, kuin normaalisti. Keskityin paljon tuntumaan, mutta tein myös kovempia toistoja ja kutosia. Niin siis missä se kevyt olikaan... No, perinteistä hapotusta ja älytöntä väsymystä ei tullut ja liikkeitä oli vähemmän.

Leuanveto leveä myötäote 5, 4, 4, 4
Leuanveto kapea vastaote 5,4
Ylätalja leveällä otteella rinnalle 10 x 45kg, 10 x 45kg, 12 x 39kg, 20 x 25kg
Yhden käden kulmasoutu 15 x 20kg,  10 x 25kg, 8kg 25kg, 6 x 27,5kg

Ilmeellä mennään.

 Alasveto taljassa: 4 x 10

 

Yhden käden soutu alataljassa: 4 x 10
Loppuun vielä avustettu leuanveto (hyvin avustettu, kun avustaja nosteli mua hissin lailla ylös ja alas) ja vatsoja.
 
Valoilla on muuten todella suuri merkitys, mitä tulee siihen, miltä kunto näyttää. Ei sitä itsekään aina uskoisi, että joku kuva on otettu saman päivän aikana. Mutta eri vuorokaudenaika, erilainen valaistus ja poseeraus. Niillä saadaan vaikutettua todella paljon siihen, miltä kroppa näyttää. Alla olevat kuvat on otettu saman 24h aikana. Ylemmässä kuvassa ei kunto näytä miltään ja alemmassa näytän massakkaammalta kuin mitä olenkaan. Kuvilla on hyvä huijata!

Treeniä pimeässä valaistuksessa. Pikku pikku tyttö siinä kiskoo.

Selkä jännitettynä, kirkkaassa auringonvalossa ja kevyellä kontrastilla.

Viikonloppu on mennyt kyllä hyvin rentoutuessa. Yksi uusi PT-asiakas hyppäsi mukaan remmiin eilen, mutta muuten olen ollut aivan vapaalla jalalla. On käyty syömässä ulkona ja treenattu. Eilen illalla naurettu maha kipeäksi stand upissa. Suosikkisarjakuvataiteilijani Hugleikur Dagsson sekä hänen serkkunsa Ari Eldjárn vierailivat Islannista ja vetivät todella hyvän shown. Tulipa maistettua pitkästä aikaa kuohuviiniäkin, mutta ei se oikein maistunut. Pari lasillista meni tökkien alas. Eipähän tule dieetillä ikävä.

Dagssonin komiikkaa.

Dieetti alkaa pian. Liian pian? Apua. Tämä on niin perus. Pelkään, että onkohan lihasmassaa tarpeeksi. Ei tosin pitäisi pelätä, luotetaan nyt vaan siihen valmentajaan. Mutta omat fiilikset kunnon suhteen vaihtuvat noin 8 tunnin välein. Toivotaan, että saadaan kuorittua hyvä paketti lavalle. Ja omaan olemiseen vähän enemmän itsevarmuutta. Pitää lyödä itseääni naamaan vähän useammin! Hieman jännitän dieettiä, kun ajankohta on kesä. Kaikki ne houkutukset ja reissut... Synttärit ja perinteiset mansikkakakut ja kaikki! Mutta kyllä se siitä. Tavoite kirkkaana mielessä ja kotona sellainen apukoutsi, joka viimeistään torppaa kaikki herkkuhimot siihen paikkaan. Odotan jo innolla sitä, että kunto kiristyy! Kuukausi tahkotaan vielä samalla treeniohjelmalla ja sitten vaihtuu niin treeniohjelma kuin ruokavaliokin.

Syksyn 2013 kuntoa.

Kunto nyt.

Alkava viikko on myös mukava! Hieman täteilyä Suomen parhaaksi valitussa työyhteisössä, valmennettavieni tapaaminen loman jälkeen, uusi treenattava ja viikon kohokohta: Kati Alanderin ja Anna Virmajoen valmennusleiri lauantaina! Pidän myös torstaina AMK-pääsykoevalmennusta. Mukavia juttuja, jotka pitävät kiireisenä. Innolla odotan myös treenejä, jospa nyt pääsisi jo kunnon tehoilla tekemään. Ainakin viikonloppuna on tankattu hyvin, siitä pitivät kyllä eilinen ja tämän aamun brunssi huolen. Jyväskylän De Cafen brunssi oli hyvä, joskin ylihintainen. Mielestäni 19e on todella paljon, jos pöytä ei notku aivan ääriään myöten. Teemana oli Italia ja pöytään oli katettu maalaisleipää, foccacciaa, lihapullia, kanaa, salaattia, pastasalaattia, oliiveja, marinoituja sipuleita, suklaakakkua ja pannacottaa. Lahjakortilla toki kelpasi popsia ruokaa suuhun ja kana oli aivan mahtavaa. Hyvin sai oman ruokavalion mukaiset pöperöt lautaselle. Mutta näin kun offilla ollaan ja dieetti lähestyy, tuli kyllä tirvaistua pala mehevää suklaakakkua - pakko myöntää.

Kohta vielä sukuloimaan. Leivoin porkkanamuffinsseja. Viikon ajan ollut hillitön leipomisinto ja olenkin tehnyt töihin juustokakkua ja pullaa ja nyt nämä muffinssit. Lihotan muut, että näyttäisin itse hoikemmalta. Mielestäni hyvä taktiikka!

Porkkanamuffinsseja, lime-appelsiini-tuorejuustokuorrutteella. (PS. Nää ei mee mun mahaan!!)