"Naiset! Ajatella nyt kanelia kun tuntematon kutsuu!"

Kun hommat alkavat mättää ja epäluulo iskee, pitäisi pysähtyä ja tarkastella kriittisesti, mikä hiertää. Kenties liian syvälle persvakoon vedetyt alushousut, liian kova työtahti, hoitamattomat asiat tai väsymys? On tärkeää eritellä se tekijä, mikä saa fiiliksen maahan. Pari suurta stressinaiheuttajaa on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä ja kas vain, kun elo on ollut taas ihanan kevyttä ja valoisaa ja aurinko paistaa ja linnut sirkuttavat ja metsäneläimet juoksevat käsi kädessä laulaen ympärillä!
Kyllä se vaan vaikuttaa kaikkeen tekemiseen, jos mielentila ei ole kohdallaan ja ei ole mikään ihme, että se pääsee laskemaan, kun kiireessä yrität hoitaa kaiken ja unohdat puolet asioista ja sitten ne tekemättömät hommat vaivaavat ja kalvavat koko ajan.

 Mutta tämä treenipuoli! Vaikka se onkin aiheuttanut kiireessä harmaita hiuksia, niin toisenlaista elämää en kyllä haluaisi. Ruoka maistuu, urheilu maistuu. Homma on mielekästä ja tiedän kyllä, että kehitystä tulee, vaikka epävarmuus vähän kutittelee etureittä persposkea. Kropan pitää vain uskaltaa antaa levätä, jos tuloksia mielii saada!

Voin suositella bloggaamista: hirmuisen hyvä kanava marista! Voisihan tietysti kirjoittaa tänne vain hulppeasta ja hattaraisen helposta elämästä. Elämän sietämätön keveys - ah!!  Miten tuli niin mahtavia tuulihattuja, joista en edes himoinnut yhtäkään ja miten mulla on täällä aina tuoreita leikkokukkia kristallivaasissa ja miten treenit meni taas niin mahtavasti ja parsakaalit on ihanimpia kasviksia niinku 4eva!
No juu ei. Kun ei se elämä ole yksinomaan pelkkää kimallusta ja huvia! Välillä syttyy vähän tulipaloja ja kananmunat tippuvat lattialle joka toinen päivä ja jauhelihaan menee liikaa suolaa ja koira ripuloi lattialle ja koira oksentaa sohvalle ja salilla lyö varpaansa punttiin ja kotona tulee pieni raivokohtaus, kun ei osaa sijoittaa jalkojaan kenkiin tai sukkiin tai edes oikeaan housunlahkeeseen. Sitä se on tämä elämä! Mutta siksi varmaan niin hauskaa, kun se on niin kovin vaihtelevaa!

Aina päällä tyylikkäintä muotii. Nimimerkillä: Lähiö-Ritu

Oli miten oli, treenimotivaatio on kova ja fiilis perushyväkiva ja mukavan mahtavan supersankarimainen! Öö? Sopiva paine kutkuttaa, mutta hoitamattomat asiat eivät enää varjosta mieltä. Se on hyvä juttu! Ensi viikkoa odotan innolla. Olisi jo aamu, niin pääsisi lenkille ja puurolle! Aamulenkit maistuu taas kummasti, kun valoa on enemmän kuin pitkiin aikoihin!

Ensin tätä...

Sitten tätä! Ei kai sillä välineellä niin väliä, kunhan saa sekoiteltua!

Perjantaina sain  mukavaa lenkkiseuraa toisesta bikinikilpailijasta ja reilun tunnin verran laitettiin lenkkaria toisen eteen Jyväsjärvellä. Oli kiva päästä jorisemaan fitness-juttuja, kuulla kokemuksia kertaalleen kilpailleelta ja no, tietenkin, tilittää omia tuntemuksiaan ja puhua herkullisisista parsakaaleista! Kyllä se vertaistuki vain on mukavaa. Ja uudet kaverit tämän lajin huippupuoli! Ei tunne itseään enää ihan päättömäksi kanaksi, kun ei osaa päättää kisabikinien väriä ja miettii muita yhtä suuriä ja tärkeitä asioita. First world probs!! Ei sillä, että lenkkiseuralaiseni olisi ollut kanamainen! :D

Torstaina olin Vesa Muhosen kuvattavana Studio Taikalaatikossa. Raahattiin aamulla levypainoa autoon ja hurautettiin kuvauspuuhaan. Oli aika luksusta, kun oli meikkaaja ja kaikki! Mahtavaa.
Harmi vain, että olen varsinainen nirppanokka, mitä stailaukseen tulee. Yksinkertaisesti vieroksun toisten tekemää meikkiä, kun olen vuosikaudet meikannut samalla tavalla.  (Hevostalli.netin rouvat olisivat varmaan olleet iloisia, jos siittiökulmakarvani olisivat viimein saaneet ammattimaisen kosketuksen.) Ja vaikka meikkaaja miten yritti, en vaan osannut olla. Ei muuta kuin naama saippualla puhtaaksi ja suti omaan käteen.

Nyt kiemurtelette siellä myötähäpeästä. Anteeksi! Tottakai se hävetti minuakin! Varsinainen diiva saapui taloon. Mutta onneksi meikkaaja oli enemmän kuin ymmärtäväinen ja valokuvaajakin vain kannusti tekemään sellaisen meikin, jossa viihdyn. Kiitos siitä! (muistakaa ensi kerralla myös samppanja ja kaviaari sekä 28 asteinen kuvauslämpötila + tuoretta papaijaa suoraan Afrikasta hopeavadilla, muuten en tuu)
Muutama tunti siinä meni aikaa hukkaan, mutta onneksi ei ollut kiire. Tämä ainakin vahvisti sen, että kisameikin tulen tekemään itse! Ei tarvitse sitten hyperventiloida proteiinijauhepussiin ja itkeä ProTaneja hotellihuoneen lattialle.

Rouhea pinta pyllistellä eiku mavetella!

Niin, kisat. Kääääk! Tiimiläisiä kapuaa kourallinen lavalle Fitness Classicissa ja tiimikaverini kanssa menemme toki paikan päälle kannustamaan ja keräämään motivaatiota ja intoa omia lavadebytointejammekin ajatellen. Siitä onkin sitten mukava aloittaa oma kisadieettirupeama. Huhtikuussa se siis alkaa. Aikaa pari kuukautta sinne ja kyllä alkaa jo vähän pupu hiippailla pöksyyn. Välidieetti meni todella kivuttomasti ja toivon, että ainakin alku lähtee yhtä hyvin liikkeelle. Olen muutenkin ollut todella tyytyväinen, miten hyvin olen pysynyt ruokavaliossa ruodussa. Ei ole lipsumisia juurikaan ollut, eikä kertaakaan mitään luvattomia övereitä. Paitsi eilen... Meillä oli sukutapaaminen Helsingissä, ravintola Saagassa. Koko porukalle oli tilattu kolmen padan fondue-menu. Oli uuniperunaa, poroa, hirveä, juustoa, rieskaa, marinoituja sipuleita, kossukarpaloita, kanelikermaa... Ihan vaikka ja vallan mitä. Fondaaminen on kuitenkin hyvin sosiaalinen ruokailutapa, ei niinkään perustyypillinen ravintolamättö, että niin isoa annosta napaan kuin vain saa ja ähkyssä kotiin. Ei tullut ähkyä ja uhkailut jättää iltapalarahkat väliin jäivät vain uhkailuiksi, kun kipitin kiltisti Alepaan hakemaan vielä rahkapurnukkaa. Ei jaksanut jatkaa iltaa, hotelli ja sänky kiinnostivat siinä vaiheessa enemmän, vaikka hauska olikin sukulaisia tavata!

Kupit tyhjeni. Makkarat jäi.

Anelin facebookissa armoa, että en saisi kamalaa kurinpalautusta valmentajalta tästä lauantaisestä rötväyksestä. Pientä ärräpäätä sieltä kyllä tuli ja uhkausta, että ei ole enää mukavuutta luvassa, jos kisadieetillä tulee päivityksiä, joissa heilutaan valkoviinilasi kädessä vetämässä juustofondueta. Iiik! Mutta olen hyvillä mielin. Ihanaa, että on tarpeeksi tiukka valmentaja. Ja motivaatio lähteä kisadieetille on kyllä kova. Sitten todellakin tehdään presiis kuten Heidi sanoo! Ei ole ollut ongelma tähänkään asti!
Ja jos meinaa lipsahtaa, on täällä kotona sellainen tsemppariruokapoliisitreeninatsi, joka varmaan laittaa minut tekemään 10 yleisliikettä pelkästään korvapuustien ajattelusta... Hyvissä käsissä ollaan!