Maastavetoa

Maastavetoa

torstai 13. helmikuuta 2014

Terveesti hyvä päivä, hyvästi terve päivä !

Urheilija ei tervettä päivää nää! Tai näkee, mutta se juoksee ohi sellaista kyytiä, että ei ehdi edes palautusjuomaa tirvaista kurkusta alas. En ainakaan minä, kun joudun nieleskelemään sitä teelusikallinen kerrallaan. Pthyi, pthyi, pthyi.

Vatsalihaksia on yhtä paljon kuin rintavarustusta. Not so much.
Toissayönä heräsin aivan jäätävään särkyyn ja totesin, että joko olen jäänyt jyrän alle, tullut hakatuksi tai tehnyt erinomaisen tehokkaan treenin. Sängystä nouseminen ei vielä vahvistanut, mikä näistä kolmesta oli kivun syynä, mutta koska lähimuistissani ei  ole väkivaltaista muilutusta tai panssariajoneuvojen alle heittäytymistä, oli syylliseksi pakko julistaa maanantain ja tiistain treenit. Oli muuten hyvät treenit, kerta kaikkiaan, että eihän siinä jos nyt vähän muistuttelevatkin itsestään!

Kipu kuitenkin kolotti pahimpana jossain ihan muualla kuin etureisissä tai rintafileissä. Nimittäin oikealta puolelta niskaselkäkäsi-osasto oli vetänyt täydelliseen jumiin. Sain laitettua Ice Poweria ja Voltarenia ja nappasin tuhdin särkylääkeannoksen ennen kuin ryömin takaisin sänkyyn. Tunnin päästä heräsin uudelleen, enkä enää saanutkaan samalla kädellä läträttyä ihmevoiteita iholle.

Pää ei kunnolla kääntynyt, käsi ei kunnolla noussut ja särki niin maan pirusti tuonne jonnekin lavan seudulle, niskaan ja käteen. Särkylääkettä oli tullut popsittua jo useampi gramma.
Ei auttanut kuin soittaa Mehiläiseen ja sainkin samalle aamulle lääkäriajan, joskin parin tunnin päähän.
Hetken kuluttua tuli viesti, että lääkärikin on sairastunut, eikä pääse paikalle. Olin jo pienessä tuskanhiessaä, kun aikani oli 10.40 ja hereillä olin ollut tuolta puoli kuuden tienoolta. Ja sitten aikani siirrettiin 12.40. Kyllä tuntui aamu pitkältä....

Onni onnettomuudessa, oli vapaapäivä töiden osalta. Olisi ollut vain luento. MUTTA! Olimme sopineet Heidin kanssa treenit ja odotin niitä kuin kuuta nousevaa! Olisi päässyt kunnolla treenaamaan pakarat ja takareidet... Vaan ei auttanut kuin laittaa viestiä, että ei ole minusta treenaajaksi. Suunnittelin kyllä, että menisin tekemään edes pohkeita, kun voin vain istua laitteessa ja nitkutella painopakkaa ylös alas, mutta lääkärin määräämä lihasrelaksantti Sirdalud vei kyllä tajunnan aivan uudelle levelille. Oli täydellinen lepopäivä, kun tuli vain nukuttua sohvalla. Ja illalla koin mielenkiintoisen kokemuksen, kun tunsin olevani mullassa oleva porkkana.


Söiköhän koirakin vahingossa muutaman ludin?

Mutta niin. Tuntuu, että paljon liikkuvilla on aina jotain pientä kremppaa. Jos vartalo ei ole täydellisessä jumituksessa treenien jäljiltä, särkee polvea, kiristää sieltä, kolottaa täältä. On tulehdusta, liikerajoitusta, pikkuköhää, vuotavaa nenää, hapottavaa lihasta.. Milloin mitäkin. Pientä ja isoa vaivaa. On se nyt kumma! Ruokavalio kunnossa ja treenit kunnossa ja silti sairastelee enemmän kuin tupakkaa ja roskaruokaa kiskova puolipäiväinen puliukko? WHERE IS JUSTICE!
Eiku ai niin. Pitäisi jättää pois maitotuotteet, viljat sekä hanavesi ja siirtyä pakuriteehen, magnetisoituun veteen ja  pelkkään aurinkoenergiaan. Ja unohtaa varmaan salitreenit ja siirtyä sauvakävelyyn ja vesijuoksuun.

Isoilla painoilla tehdessä toki voi sattua hieman helpommin jotain niksahdusta, mutta nyt en osaa yhtään sanoa, mikä treenissä meni siltä osin plörinäksi, että näin pääsi käymään. Itse treenissä en tuntenut mitään erityistä nitkahdusta, retkahdusta tai revähdystä, mutta kipu ja jumitus puhukoot puolestaan. Nyt viikon verran Arcoxiaa kuurina ja jälkiruoaksi saa syödä lihasrelaksantteja. Yritän vältellä niitä viimeiseen asti. Viime yönä nukkuminen oli pelkkää sätkimistä ja kiemurtelua. Olo oli selkärangaton. Kastematomainen.

Tänään kävin aamulenkillä Vasankarin Essin kanssa. Oli toinen yhteinen aamulenkki ja taas pääsi jauhamaan mieltä jännittävistä fitness-hömpötyksistä, vertailuista, bikineistä ja puuronhimosta. Essi toi mulle myös maistiaisiksi erilaisia palautusjuomajauheita, josko niistä löytyisi jokin passeli!
Essi kaiveli hetken reppuaan ja sujautti minulle neljää erilaista jauhetta. Hieman epäilyttävää, kun epämääräiset pussukat vaihtoivat omistajaa kadulla. Onneksi poliisiauto ajeli ohi vasta kun olin saanut kaikista epämääräisimmän, vaalean jauhenyytin survottua syvälle muovikassiin. ILLEGAL PROTEINBIZNIZ! Huh!
Kipitin  innoissani kotiin testaamaan erilaisia makuja. Suostuin kokeilemaan banaani-suklaata, vaikka torppasin heti alkuunsa, että kaikki banaani-alkuiset sekoitelmat voi kyllä unohtaa laskuista. Ja mitäs hemmettiä - banaani-suklaa oli aivan ykkösjuttu! Vielä en tosi sekoittanut sitä veteen, että katsoo miten uppoo sellaisena... Mutta positiivinen yllätys, että tuosta lusikasta maisteltuna oli noinkin hyvää! Pitänee uskaltautua kokeilemaan Essin hehkuttamaa banaani-toffeetakin, vaikka kuulostaa lähtökohtaisesti aika yököttävältä... Mutta olinhan toisaalta väärässä banaani-suklaankin kanssa! HMM!


Reissuun on aikaa reilu viikko! Kävin ostamassa rinkan, bikinit ja aurinkolasit! Matkakuume alkaa olla jo aika kova! Siihen asti kurinalaista valkuaisten mussutusta ja treeniä siltä osin kuin pystyy. Ainakin jotain jalkaräpellystä ja spinningiä on luvassa kohta. Ihanaa päästä lämpöön! Täällä on niin kylmää ja koleaa ja yhyy. Siellä on mm. mangoja.
Lähdin ostoksille.




Tulin ostoksilta.





Sovitin vaatteita.

Puin päälle seksiä tihkuvan kotiasuni. Uh.


3 kommenttia:

  1. oot melkein yhtä kuuma ku meikäläinen kotiasuissani. :D ja siis parempaa kuvaa tosta sun sinisestä nikestä NYT HETI!

    VastaaPoista
  2. viikko, ei postauksia. MISSÄ OOOOTTTT???!!!!??!!

    VastaaPoista
  3. Anteeksiiiii! Kauhea kiire ollut!!

    VastaaPoista