Viljapuimuri karkumatkalla

KURRRR....MÖYRR...KURRR...MURRRR...
???
KURRR...RRUURRURURR....MURRR...
???
Tällaista dialogia olen käynyt viimepäivinä mahani kanssa. Minä olin siis tuo kysymysmerkki. Tai oikeastaan vatsa on käynyt monologia ja minä olen kuunnellut kärsivästi kärsivällisesti. Viikonloppuna iski sellainen loputon nälkä, että enpä ole hetkeen muistanut vastaavaa. Olisin voinut oikeasti syödä vaikka kokonaisen kalan.
No nyt liioittelin. Hyi. Mutta pussillinen perunoita olisi varmasti uponnut.
Ruoan jälkeen meni ehkä tunti ja vatsa kurisi jo tyhjän oloisena.
Vähän otinkin vapauksia ja söin enemmän hiilihydraatteja kuin ohjeissa luki (Joo, I know. Aikamoinen rebel, huhhuh), mutta paino humahti silti viikonloppuna alas. Ensin 66.6kg ja sieltä 66.4kg asti! Kroppa toimii! Vähän tosin meinasi paniikki hiipiä, kun katselin peilistä kuopalle painunutta vatsaa. Miten pieni sitä tuleekaan kisoissa olemaan! Mutta toki sitten näkymäkin hieman erilainen, kun rasvat ja nesteet saadaan kunnolla alas. Kun siellä nyt vain olisi tarpeeksi pihviä, mitä esitellä... Kyllä sitä kuitenkin mielellään veisi lavalle mehukkaan kinkun kuin kuivan schnitzelin. Alimman kuvan perusteella tosin ei voisi uskoa, että olen koskaan muuta tehnytkään, kuin istunut koneella pelaamassa Bubble Bobblea.

Huikeet absit!

Viime viikko oli aikamoista säntäilyä: todella hyvin perille menneitä treenejä (salit, aerobiset, poseeraukset), uusia ja vanhoja työtehtäviä, koulun kevätlukukausi ja kodin maalaustalkoot. Sellaista pientä. Ei siis toisaalta ihmekään, että nälkä oli "hieman" isompi. Hyötyliikunnan määrä kun oli merkittävästi suurempi kuin edeltäneellä viikolla.
Sain kuitenkin ohjeistukseksi lisätä vielä yhden aterian rankempina päivinä ja kyllä muuten oli eilen mukava käydä nukkumaan, kun kupu oli ahdettu täyteen myöhäisellä iltapalalla. Tämä lisäys + eilinen jalkatreeni eivät olleet nostaneet painoa kuin 200g. Ei hullumpaa!

Mitä tulee ruokavalioon, sitä ihmetellään todella paljon. Ihan siis muutenkin, kuin yökkimällä valkuais-parsakaali-herkuilleni. "Siis saatko sä syödä leipää, vaikka laihdutat?"  "Miksi sä syöt niin paljon munia?" "Eikö oo tylsää syödä aina samaa ruokaa?" Ihan näitä klassisia. Jotenkin jo ajattelin, että tämä hiilihydraattihepuli olisi jo kuopattu aihe, mutta sitkeästi tuntuu pitävän pintansa tämä kauhu.

Muutama sananen ihokarvat pystyyn nostattavista, kammottavan iljettävän pelottavan hirvittävistä hiilihydraateista. No. Niitä tarvitaan. Piste.
Hiilihydraateista saa nopeasti ja taloudellisesti energiaa.
Hiilihydraatteja tarvitaan rasvojen hajottamiseen, lihaskasvuun, aineenvaihdunnan toimimiseen, hermoston toimintaan ja lämmön ylläpitämiseen.
Ja jokaisen pyllynkasvattelijan kannattaa muistaa, että jos keho ei saa esimerkiksi kovan treenin jälkeen energiaa, se hajottaa mielellään lihasta, jotta saisi tarvitsemansa. Kun palautusjuomassa on sekä proteiinia, että hiilihydraattia, keho palautuu optimaalisesti. Että eiköhän ole järkevämpi ratkaisu humpsauttaa hieman maltoa siihen palautusproteiinilitkuun, kuin kärvistellä kotiin asti vesipullollisen voimin.

Hiilihydraattia koneeseen! Niin on vielä pienet jalat. Tui tui.

Jostain muistan lukeneeni, että suomalainen nainen saa keskimäärin n. 200g hiilihydraatteja vuorokaudessa. Istumatyöläiselle tuo määrä voikin olla paljon. Määrä, jonka keho tarvitsee on kuitenkin 100g vuorokaudessa. Jos harrastaa liikuntaa, on tarve luonnollisesti enemmän liikunnan tavoitteista ja laadusta riippuen - kovilla pinkojilla jopa useita satoja grammoja päivässä.

Hiilihydraatit ovat turhaan parjattuja ja pelättyjä. Kyllä, on monia, joille tietyt hiilihydraattipitoiset tuotteet eivät sovi. Ruisleipä hyvänä esimerkkinä. Vaan jos et saa mitään oireita, miksi kammoksua?
Leipä lihottaa toki herkästi, mutta tokkopa siksi, että siinä on hiilihydraatteja, vaan siksi, että leivälle usein ladotaan voita, leikkelettä, juustoa sun muuta ja näillä pikku leipäsillä sitten korvataan kunnon aterioita. Kalorit nousevat huomaamatta korkealle. Leipää myös ängetään hiilihydraattipitoisten aterioiden kylkeen ihan turhaan. Välipalana tai iltapalanahan ne ovat erityisen toimivia.
Itse syön päivittäin leipää ja paino tulee alas. Syön myös riisiä, pastaa, perunaa, bataattia, puuroa. Ja hyvin toimii vatsa. Eikä ole vireystilassakaan valittamista. Ja leipää menee kovasti lähipiirissäkin. Muun muassa äitini ja ukkini ovat molemmat varsinaisia leivänpuputtajia, eikä ole muuten ylimääräisiä kiloja missään.

Painonpudotuksessa hiilihydraattien rajoittaminen toimii. Sillä saa hyviä tuloksia aikaan. Mutta jos niitä revitään ruokavaliosta liian ronskilla kädellä pois saatetaan olla ongelmissa. Itselleni ei ainakaan mikään karppaustyylinen ruokavalio minimaalisilla hiilihydraateilla toiminut. Paino junnasi, vireystila oli huono ja patteri oli tyhjänä jo iltapäivästä.

Oli miten oli! Jokainen ruokailee juuri sillä tavalla, mikä omalle kropalle sopii. Jos on tyytyväinen paleoon, niin hyvä. Jos karppaus pitää olon virkeänä ja sentit karisevat, niin hyvä. En siis väitä, että tämä olisi oikea tie ja jokaisen olisi pakko puuroa ja perunaa mussuttaa. Hiilihydraatteja kun saa muistakin lähteistä : vihanneksista, marjoista, hedelmistä, maitotuotteista... Kunhan halusin jaaritella ja jankuttaa, että eivät ne hei niin pahasta ole! Saati että estäisivät laihtumisen.

Jaakko Kolmonenkin sen tiesi, että puuro rokkaa!

No, se siitä kuivasta terveysvalistuksesta. Olisin varmaan jaksanut jauhaa monenkin sivullisen verran glykeemisestä indeksistä, glykolyysistä ja proteiinisynteesistä, mutta jätetään pulinat sikseen. Kunhan nyt vaan tuli mieleen, että hei minä saatan muistaa hiilihydraateista jotain. Ja nyt joku tulee esittämään uutta ja valaistunutta tietoa ja sitten minä menen nurkkaan häpeämään ja soitan THL:n pyytäen kriisiapua, kun sain parjausta heidän suosittelujensa liputtamisesta. Ja tarjoan hiilihydraattikammonutrausprotraustretrauspaleoleipäjopoisniinkuinjo-ois-mielensäpahoittajille näitä:

HUOM VALMENTAJA: Kuvituskuvaa alkusyksyltä!

Takaisin blogini suurimpaan (no vähän pitää uhota) tai ainakin tärkeimpään aiheeseen : hanuriin. Se on nimittäin ollut totaalisessa tulehdustilassa viime viikon torstain jälkeen. Vaikka tuntui, että ei saanut laitettua silloin treenissä kaikkea peliin ja runtattua tarpeeksi painoja, treeni kyllä osui ja upposi ihan tismalleen sinne minne pitikin. Saan kyllä aina hyvän tuntuman pakaraan, mutta tämä oli jotain aivan... Totally beyond! Innolla odotan tulevan torstain (ylihuomisen!!) jalkarääkkiä. Siskon kanssa yhteiskärsimystä tiedossa. Voi runtata isoa painoa, kun toinen auttaa pukertamaan niitä ylös! Kelpo diili.

Perille meni! Ja jep, pysähdyn tässä joka päivä - kuten uhkasin. Hei on mulla sentäs eri housut kuin viimeksi!!

Tällä viikolla treenit ovat olleet aika tukkoisia ja väsyneitä. Krhm. Mitäs minä juuri puhuin erinomaisesta vireystilasta. Hups!! Kuitenkin. Paljon on taas ollut hosumista ja kävelyä ja uniasiat tuottavat ongelmia. Nyt siihen on pakko saada muutos! Kello 17-18 välillä olisin valmis matkaamaan Unilullaan Untamo-kamelin luokse teelle (jos et tajunnut, katso muutama Tohtori Sykerö) mutta sitten kun pitäisi käydä nukkumaan 22-23 aikaan, olenkin aivan virkeä ja haluaisin puuhastella ja kirjoittaa ja lukea ja toimia. Sitten ei tule uni. Ja sitten kun se tulee, heräilen monta kertaa yössä. Ja näen outoja unia. Ja haluan kertoa tyynyistä. Melkein. Ei hyvä!! Ei ihmekään, että treenitehot ovat laskeneet alas samalla vauhdilla kuin minä ja serkkuni laskimme pulkalla puuta päin. Äiti antoi vauhtia. Vieläkin mietin oliko tuo teko tahallinen. Hmm?

Siellä se nimi nyt on IFBB-kilpailulisenssit 2014-listalla monen muun innokkaan joukossa. Apua. Apua. Aaapuua... Kai sinne lavalle pitää sitten ihan oikeasti könytä! No, jos ei tänä vuonna ole pihviä tarpeeksi, niin laitetaan tulemaan sitten ensi vuonna. Onneksi ei ole mitään aikarajoja siinä, missä ajassa omaa kroppaansa voi laitella kuntoon! Kehitys ei lopu tyytyväisyyteen! Innolla kisoja odottaen kuitenkin. Näytetään mitä on siihen mennessä saatu aikaan!

PS. Ihanaa kun aurinko paistaa! Lalalalalalaaa!