Yesterday was Thursday, today i-is Friday, tomorrow is Saturday and Sunday comes after....wards.

Nyt ymmärrän, miltä tuntuu kun on niin jäykkä, etteivät kädet yllä lattiaan! Torstainen jalkatreeni sai koivet sellaiseen jökkiin, että olisin ilomielin vaihtanut kävelemisen ryömimiseen.

Sinne se jäi...

Mutta tuskaisilla treeneillä jatketaan, jalkoihin on pakko saada lisää lihasta! Se on nyt tavoite numero 1. Voimatasot ovat kohtuulliset - missä pihvi luuraa? Kun rasvaa oli vielä runsaammin, kuvittelin että minulla sentään olisi jonkinlaiset reisilihakset. Mikä ihana yllätys sieltä paljastuikaan, kun jalkojen lihasmassa onkin tasoa ruikelo.  Kuten kuvasta huomaa, puuttuu se kaunis pyöreys. No, oikeastaan koko muoto. :D

Intouduin torstain treenissä tekemään myös leuanvetoja, vaikka ne nyt selkäpäivän spesiaali ovatkin. Mutta halu kehittyä siinä touhussa on kova! Ja luonnollisesti saada selkään kaivattua leveyttä. Älkää erehtykö kuvittelemaan, että olisin siinä touhussa jotenkin erityisen hyvä. Juu ei. Leveällä myötäotteella taidan saada kuppaisesti kaksi toistoa ja kapealla 5x5. Kummasti se keho vinssaantuu yläilmoihin, kun ei ole vyötäröllä useamman kuohuviinipullollisen verran ylimääräistä lastia.

Perjantaina harjoittelin puolisen tuntia poseerauksia ja tein olkapää-ojentaja-treenin. Se on aina perushelppoa nykertämistä. Tuntuma olkapäihin on aina hyvä ja painoja saa laitettua jo kohtuullisesti. Koko päivä menikin höntyillessä suuntaan ja toiseen. Olo alkoi olla nuutunut iltaa kohti mentäessä ja ajattelin, että tiukat treenit ja sitäkin tiukemmat aikataulut vain yrittävät viedä mehut. Illalla vatsa sitten alkoi krampata ja kehon luonnollinen puhdistautuminen alkoi, kun tyhjensin iltapalamarjat ja valkuaiset muutamaan kertaan vessanpönttöön. Kertoisinko lisää? Oksennuksen koostumus muistutti...
No, se siitä.
Sama ruljanssi toistui vielä lauantaiaamuna, eikä auttanut kuin nostaa luuri ja ilmoittaa töihin, että tästä oksuliisasta ei hommiin ole. Lauantai menikin jossain tajuttomuuden rajalla notkuen aina iltapäivään saakka, jolloin sain onnistuneesti syötyä aamupuuron. Tulipahan ainakin pakkolepoa ja hieman ekstraunta paikkaamaan univajetta.

Illalla oli jo sen verran reipas olo ja niin vakava mökkihöperöitymisen vaara, että päätimme lähteä elokuviin katsomaan Leonardo DiCaprion tähdittämän Wolf of Wall Streetin.

Ja mitäpä muuta vannoutunut fitness-kansa nyt lauantaina edes voisi tehdä, kuin rentouttaa musculus gluteus maximuksensa leffateatterin pehmeille nojatuoleille! (joissa on pitkäjalkaisen katsojan niin mukava asetella koivet ja saada selkä hyvään asentoon..)
Tykkäsin kyllä elokuvasta! Hyvää näyttelyä ja tarpeeksi hömppää hupailua. Mutta se elokuvan kesto! 2h 59min!! Uaah! Jossain vaiheessa vatsa aloitti taas miellyttävän kramppailun ja näin sieluni silmin itseni oksentamassa edessäolijan popcorneihin. Vessahätä tuli jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Riemu, lue: rakko, meinasi revetä aivan totaalisesti, kun elokuva vain kesti ja kesti ja kesti ja kesti. Ja kun luulit, että nyt se loppuu, se vain jatkui ja jatkui ja jatkui.
Note to self: Älä nauti 2l vettä + 0,7l teetä + vihreä tee-kapselia ennen elokuviin menoa. Se on huono idea.

Onneksi housuun pissimiseltä ja muiden päälle oksentamiselta vältyttiin. Minut uskaltaa siis ehkä viedä julkisiin paikkoihin toistamiseenkin, jee!

Epämääräinen könöttäjä.

Tänään minulla oli yksi asiakastapaaminen, jonka jälkeen kävin hieman kopsuttelemassa korkokengillä peilisalissa. Energiaa riitti hyvin, kun sain pitkästä aikaa nukuttua kunnolla. Tai no ainakin melko hyvin. Ihanaa, ettei herätessäkään valunut hikeä, kuin suolattu munakoiso. Yöelämäni on aina ollut aika villia. Joskus käyskentelen ja järjestelen tavaroita, puhun, nauran, itken, potkin ja lyön ja näen hyvin hyvin kummallisia unia. Milloin olen Hopeanuoli ja aamulla todella väsynyt, kun olen juossut koko yön, milloin olen Jyrki Kataisen kanssa maakauppoja tekevät dinosaurus, joka aiheuttaa ruokamyrkytyksen keittämällä makaronia ja milloin näen unta, jossa olen Harry Potter ja taion makuupussit vierimään nuotioon.

Iltapäivällä oli puolestaan vuorossa rinta-hauis-treeni ja 55min spinning. Triplatreenipäivä - aivan hyvä! Nostattelin spinningissä hikeä pintaan, mutta pidin sykkeet matalalla. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa kiinnittää huomiota touhuiluuni. Muut polkivat vimmatusti pakarat tutisten ja sykkeet taivaissa, kun minä höntsäilin sunnuntaiajelulla, ajattelin kisabikineitä ja tuijottelin suu auki salin kattosaumauksia. Totinen treenaaja tavoite mielessään, antamassa kaikkensa spinningpyörällä. Right.

En ole nykyään erityisen suuri ryhmäliikuntojen ystävä. Niitä tuli jumppapumppapampattua joskus aivan riittämiin ja ohjattuakin. Olen ilmeisesti kartellut näitä tunteja tarpeeksi kauan, sillä en vilkuillut koko ajan kelloa, saati lähtenyt pois ensimmäisen 10 minuuttisen aikana. Mukavaa vaihtelua yksin talsittuihin lenkkeihin. MUTTA! Se musiikki. Himputin musiikki! En pidä musiikista, josta en pidä. Yllätys siinä. Ja kukapa haluaisi kuunnella sellaista treenatessa!
Spinning esimerkiksi on tarpeeksi paikallaanpolkeva (heh heh, mikä puujalkavitsi) laji muutenkin. Kaipaisi musiikkia, joka saa suorastaan lentoon ja sen perän nousemaan penkistä. Ei siellä huvita kuunnella jotain lässyjä pianokappaleita tai kasarirockia. Niin latistavaa. Mielestäni jumpista pitäisi kieltää ainakin nämä: Bruno Mars, Nickelback, Maija Vilkkumaa, Jonna Tervomaa yms, AC/DC, Leona Lewis... Lopetan tähän. Listasta tulisi aika pitkä. Loputon.
Puhumattakaan, että spinningissä soisi esimerkiksi Arttu Wiskarin Tuntematon potilas. Saattaisi kyllä pyörä lentää seinään siltä polkemalta.
Ja siis tietenkin voin kieltää nämä kaikki ja oletan, että oma musiikkimakuni on absoluuttisesti oikeanlainen ja hyvä. Nimimerkillä: Se ohjaaja, joka soitti aina Scooteria ja oli ainoa, joka oli liekeissä siitä (FIRE!!!!!!)

Muuten! Enää vajaat 2kk ja sinkoan pariksi viikoksi Thaimaan aurinkoon! Olen kuullut nyt jo parilta eri taholta, että Bangkok ei sovi huumorintajuttomille. Voi himputti. Pitänee jättää koko reissu väliin. Jospa sitten olisi vatsakin jo sillä mallilla, että kehtaa kirmata bikinit päällä, ilman että ihra huminoi tuulessa.

68kg

PS. Jos otsikon siteeraus ei ollut sinulle tuttu ja pidät huonosta musiikista, on tämä ehkä sopiva kappale viikonloppuusi. Ole hyvä. <3

PPS. Minulla ja ystävälläni on ollut n. vuoden verran pientä kisailua siitä, kumpi löytää kauheimmat kappaleet. Olen pitänyt johtoasemaa aika kauan.

PPS. Mielestäni voi ihan hyvin rönsyillä ja käsitellä kaikkia aiheita samassa kirjoituksessa.

PPPS: Tsekkaahan Aminopörssin Tammiale! Löytyy yhtä jos toistakin putelia ja purnukkaa hyvään alennushintaan!

Uusi vuosi - Uusi perä.

Sumfaraa, sumfaraa, sumfarallallaaaaaa!! Olen niin odottanut tätä hetkeä, että pääsen koneelle jorisemaan! Ja mikä olisikaan parempi hetki kuin treenin ja ruokailun jälkeen. Oli ihan pakko alkaa kirjoittaa, kun en pääse tästä tuolista enää ylös. Hikiset pakarat oikein liimaantuivat nahkatuoliin. Too much information? Olisi tosin voinut käydä vaikka suihkussa ensin. Koirakin karttaa seuraani, kun haisen niin pahalta jalkarääkin päätteeksi!

Talven juhlimiset on onneksi juhlittu ja on taas aika keskittyä arkeen. Harmaana kömmin työpaikalleni, jossa masentuneena aloin pölyttää mappeja ja mapittaa pölyjä.... EIKÄ KUN EN! Uusi vuosi alkoi nimittäin vapaapäivällä! Pääsin ostamaan uuteen kotiin verhoja, pääsin lenkille ja salille juuri siihen aikaan kun tuntui hyvältä. Ei tarvinnut pakata yhden yhtä eväsrasiaa ja sain aamulla vipeltää ympäri asuntoa puolialasti ja tonkia muuttolaatikoita kaikessa rauhassa musiikkia kuunnellen. Aamupuuroakin mussutin hyvällä ruokahalulla kaikessa rauhassa, enkä ryystänyt sitä minuutissa muovipurkista työpaikalla.

Puurokuva VOL 23299

Ruokavalio muuttui hieman ja on nyt entistäkin mieluisampi. Ei ole mitään ongelmia noudattaa ohjeita, kun kaikki ruoka-aineet ovat sopivia ja ateriat järkevästi koostettuja. Sain aamupalalle 100g marjoja ja 100g raejuustoa. Puuron kanssa aivan suosikkiyhdistelmä! Puuroon vielä ihanaa soijalesitiiniä (ei näy kuvassa, puuro olisi muuten ryynisen oksennuksen näköistä) ja parit valkuaiset päälle ja kyllä muuten kelpaa! Simppeliä.

Jokainen fitnessbeibe tarvitsee munaa. Säännöllisesti.

Ja sehän on tismalleen 100 grammaa!

Mutta arki. Ihanaa, että se alkoi kaiken juhlasäätämisen ja poikkeusaikataulujen jälkeen. Toivotan sen lämpimästi tervetulleeksi : TERVETULOA!
Mikä helpotus! Tyrkyllä ei ole koko ajan herkkuja, ei tarvitse luuhata eväsrasioidensa kanssa toisten nurkissa, eikä tarvitse painaa töissä pitkiä vuoroja. Luksusta! Monia arjen aloitus korpeaa loman jälkeen ja myönnetään, että toki itsekin olisin vähän hapan, jos lomalta pitäisi kömpiä takaisin kiireen pariin. Vaan itselläni nämä yleiset lomailuajat ovat sitä kaikista kiireisintä työsesonkia, jolloin ei levätä. Ja se tarkoittaa pitkiä päiviä ja sitä, että omista rutiineista on pakko joustaa.Vielä kun pari viikkoa yöunet ovat muistuttaneet pahimpia liskodiscoja ja jo nukahtaminen on ollut hirveän työn takana... Ai että on mukavaa. <3

Muutto on nyt onnistuneesti takana, mutta uudessa kodissakin näyttää sotatantereelta. Itseasiassa täällä näyttää ihan samalta kuin aiemman asuntoni vaatehuoneessa (josta taidan mainita ylpeänä jokaisessa tekstissäni), kun räjäytin kaikki vaatesäkit ympäri kämppää. Niiden viikkaaminen kaappiin vaan on niin tylsää puuhaa! Vaadin assistentin! Ja kun en heti sitä tehnyt, ovat tietenkin kaikki tarvittavat tantut, trikoot ja sukat hukassa silloin, kun niitä tarvitsisi ja sitten kiireessä kun etsii juuri niitä tietyn värisiä Better Bodiesin housuja, jotka mätsäävät salilla varmasti kengännauhojen sävyyn, on luvassa vielä enemmän kaaosta ja sotkua kun myllään ja kaivaudun tekstiilikasojen sekaan. Voisi siis sanoa, että oikein on kotoisaa, eikä mikään ole muuttunut! Paitsi että nyt on liki tuplasti enemmän tilaa sotkea...

Tyylikkään ja ekologisen lattiaratkaisun saat vanhoista sanomalehdistä. Tyhjä kivennäisvesipullo tuo viimeisteltyä tyyliä kattaukseen - Niksi-Eve

Ja mikä parasta - uuden kämpän porraskäytävässä on peili! Mä aion niin pyllistellä tässä joka päivä kun kävelen ohi!!

Muuton myötä palasin myös treenailemaan vanhalle vakiosalilleni. Kun aikataulut ovat kiireiset, on pakko olla sali jokaisessa kaupunginkolkassa ja erityisesti lähellä kotia. Salille taitaa olla n. 40m matka Kylläpä oli mukavaa mennä takaisin tuttuun ympäristöön ja tuttujen treenikavereiden pariin. Kävin heti tänään räpiköimässä jalkatreenini siellä. Mainio tuntuma ja ajatus oli koko ajan suunnattuna peräosastoon! Olen kuullut monesti, että näytän salilla vihaiselta. No kai nyt kun pitää rutistaa pakaroita niin hemmetin keskittyneesti toisiaan vasten! Oikein pinnistää niin maan perk... No paljon. Hyvä oli treeni, mutta salin portaat meinasivat koitua kohtaloksi... Sellainen tutina päällä lähdin kotiin. Istuskelu reidenloitonnuslaitteessa on muuten aika kovaa puuhaa! Tuli ihan hiki!

Nyt on taas hyvä parempi mieli kropasta ja omasta treenaamisesta, mutta näin ei todellakaan ollut esim eilen. Tai esim. toissapäivänä. Tai esim. kahteen viikkoon. Eilen lenkillä juteltiin ystäväni kanssa positiivisesta itsepuhelusta ja ylipäätään positiivisesta ajattelusta. Siitä, miten tärkeää se on ja erityisesti siitä, miten hankalaa se on. 
Ymmärsin, että en itse ymmärrä sitä, mikä on normaalia jaksamista, enkä osaa tarkastella omaa tekemistäni realistisesti. Tuntuu aina siltä, että muut ehtivät tekemään enemmän, treenaavat kovemmin, syövät tarkemmin ja tekevät sen ja tämän ja tuon paremmin. Olen siis kova vertaamaan tekemistäni muihin. Olen huomannut, että piiskaan itseäni liikaa negatiivisella ajattelulla ja vähättelyllä sen sijaan, että tsemppaisin itseäni kehuilla ja positiivisilla ajatuksilla.

Pitänee vaihtaa hellankin yläpuolelle: onnellinen kotirouva. Eiks tää nyt oo vähän negatiivinen???

Milloin marisen siitä, että paino ei tipu, milloin marisen siitä, että lihasta on liian vähän. Miten voi olla niin hankalaa tarkastella omaa tekemistään rakentavasti ja tsempata itseään? Jokaisella on ne omat heikot osa-alueensa ja silloin tehdään työtä ja parannetaan ja ollaan tyytyväisiä. Vaan ei. Omalla kohdallani homma menee niin, että olen tyytymätön ja tavoittelen jotain. Saavutan tavoitteen ja tavoittelen lisää. "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen" ei siis ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa, koska en ilmeisesti osaa olla tyytyväinen siihen, mitä minulla jo on vaan tavoittelen aina jotain. Oli se sitten pienempi rasvaprosentti, isommat reidet, paremmat olkapäät, toimivampi parisuhde, isompi koti tai parempi rahatilanne. Haluan aina lisää. Paitsi vatsaa, sitä en halua lisää. Enkä esim isompaa päätä tai korvia tai... No, ehkä ymmärsitte pointin.

Olisinpa tyytynyt edes tavalliseen lamppuun. Mutta ei!! Hirveä työ ja näpertäminen!!

Vuoden 2014 tavoitteeksi aion ottaa positiivisen ajattelun opettelemisen. Jos nyt oikein villeiksi heittäydytään ja lähdetään liikkelle tällaisesta kevyestä henkisestä prosessista. Mutta kun olen monin tavoin positiivinen ja optimistinen. Uskon, että asiat järjestyvät aina ja elämä on tämän näyttänyt monta kertaa, vaikka on tapahtunut paljon kurjia asioita. Uskon oikeasti siihen, että ihminen pystyy mihin vain! Joten haluan, että voin olla tyytyväinen tekemästäni työstä ja tapahtuneista muutoksista. Haluan kyetä kehumaan itseäni ja olemaan aidosti ylpeä siitä, mitä teen. Auttaisi aika paljon tässä projektissakin. Ja voi kun tähän saisi vielä ynnättyä sen aidon läsnäolon ja tästä hetkestä nauttimisen sen sijaan, että sitä vain miettii  tulevaa ja tavoittelee aina jotain. Kun se elämä nyt vain sattuu olemaan tässä ja nyt ja kulumaan koko ajan! Ja kun juuri tässä ja nyt on niin paljon asioita, joista voisi nauttia ja olla tyytyväinen.

Meinasin myös luvata, että pidän jatkossa vaatteeni siististi viikattuina, laitan uuden roskapussin paikoilleen samalla kun vien roskat ja laitan uuden rullan vessapaperia telineeseen aina kun vanha loppuu. Mutta totesin, että ei kannata tehdä lupauksia, joita ei voi pitää (ja joita ei aio edes yrittää toteuttaa...)

Asiaan millään tavalla liittymätön kuva osittain syödystä välipalasta. Kuvan muna ei liity tapaukseen.

Kaikille teille blogin lukijoille toivon  riemukasta, iloista, reipasta, liikunnallista, nautinnollista, tsemppaavaa ja kaikilla mahdollisilla ylistyssanoilla kuorrutettua vuotta 2014! Blogi oli saanut vuodenvaihteeseen mennessä liki 23 000 klikkausta! Olen äimänkäkenä! Niin monta klikkausta niin vähillä kankkukuvilla ja maltillisella paljaalla pinnalla! Tissikin vilahti (TAHATTOMASTI) vain kerran - vau!! Lukekaahan jatkossakin ja heittäkää ihmeessä kommentteja! Niitä on ollut niin mukava lukea sähköpostista, facebookista ja täältä bloginkin kommenttiboxista! Je jeee!

"When I'm sad I stop being sad and be awesome instead. True story."

 - Barney Stinson /HIMYM

Skandaali: Kohubloggari jätti bloginsa heitteille! Lue paljastukset ja kuumimmat juonenkäänteet tästä!

Ha. Menit lankaan. Ei täällä tapahdu mitään mielenkiintoista!
Blogi-rukkani on vain jäänyt hieman heitteille! Tämä ei suinkaan johdu siitä, että minulta olisi lätistävä loppunut kesken, ei suinkaan! Kyllähän tässä olisi ollut kaikenlaista jorinaa ja natinaa, mutta olen yksinkertaisesti ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tähän koneelle näppäilemään mietteitäni kaksisormijärjestelmällä. Töissä on painettu kiireisintä sesonkiaikaa ja huomenna on muutto. Kääk. Ohessa sitten treenit, joulu ja kaikenlaista muuta mukavaa ja ei niin mukavaa härdelliä.

Suurin tulevan kisalookini innoittaja! Less is not more. More is more! Pieni kuusi - paljon kilkettä! .

Kuitenkin. Joulu oli ja meni. Huomasitko?  Omaani liittyi pientä asiaankuuluvaa draamaa, kun läheinen joutui sairaalaan viime viikonloppuna. Saimme kuitenkin vietettyä ydinporukalla oikein tunnelmallista joulua olosuhteista huolimatta. Ja kun siskoni on paikalla, saa ihan varmasti kiljua naurusta, oli sitten mieli miten apea tahansa. Puhumme hänen kohdallaan monesti -ismeistä. Hän kun usein keksii aivan omia versioita sanonnoista (tahattomasti) ja ajattelee asioita muutenkin hieman out of the box. Kaikella rakkaudella. Vai miltä kuulostaa sanonta: "Älä lyö mun sanoja sun pussiin" ? Tai oletko koskaan nähnyt safaani-lintua?

Siskon sijaan sylissä iloinen Pukin pikku-apuri.

En olisi yhtään ihmetellyt, jos joku olisi tullut joulunaikaan silittelemään vatsaa ja kysymään, milloin laskettu aika koittaa. Maanantaina olin vielä näkevinäni hieman vatsalihasten kuultoa tuolta rasvan alta, mutta ilmeisesti joku joulunajan mystinen taika muutti vatsan samaan muotoon, kuin joulukuusen koristepallot.

Aatonaatto.

Nighmare after christmas.

Ai miksi könötän aina näin? No ei ne vatsalihakset nyt muuten herran tähden näy!

Kyllä. Jouluna tuli syötyä. Paljon. Ähkyä käskettiin välttää, mutta se iski salakavalasti! Bataattilaatikkoa, perunalaatikkoa, saaristolaisleipää... Kyllä muuten upposi hiilihydraattia ihan kiitettävästi. Ja vähän sitä makeaakin, kuten äidin tekemää pavlovaa. Slurps!

Herkkuja.

Joulu tuli hyvään saumaan. Paino junnaili ja hiilihydraatit olivat vähissä hyvän tovin. Alkoi tulla himoja. Voita olisi voinut syödä suoraan purkista ja mielessä laukkasivat leipäviipaleet. Nyt on taas olo tasoittunut, eikä tee mieli makeaa tai rasvaista. Ja paino humpsahti alaspäin! Työliivi olikin töihin mennessä löysä, vaikka ruokaa tuli ahdettua kaksin käsin. Koneiston sai mukavasti pyörimään.

Lahjavuori oli jälleen melkoinen. Kisakengät ja kaksi hajuvettä lämmittivät mieltä erityisen paljon.Vaikkakin kengät taitavat olla uuden säännöksen myötä käyttökelvottomat. Biancaneven sivuilla ilmoitettu platformin korkeudeksi 8mm, mikä on sallittu kilpailuissa. Kuitenkin paksuin kohta menee reilusti yli sentin. Hmpf. Ihanat ovat jalassa joka tapauksessa ja näillä harjoittelen nyt ahkerasti poseerauksia. Kesällä hankin tarpeen mukaan uudet, vaikka koluamalla ulkomaalaiset nettipuljut. Mutta edes jonkinlainen platform on oltava, se maksimaalinen sentti! Ja remelit nilkassa!

Pukki vihjaili, että haisen pahalta?

Treenit hoituivat jouluna normaalisti. Aatonaattona kävin tekemässä jalkatreenin ja harjoittelemassa poseerauksia, aattona kävimme n. 8km mittaisella kevyellä PK-hölkällä äitin ja siskoni kanssa ja tein muutamat mäkivedot ja spurtit. Joulupäivänä treenivuorossa oli rinta ja hauis ja Tapanina olikin aika levätä ja keskittyä pakkaamiseen. Ja sille tielle onkin jääty. Lepoa treenistä ja pakkaamista. Ja siivoamista. Yök. Ja toki töitä. Siinä kun yrittää vielä lenkitellä koiran, treenata, tehdä eväät ja viettää kurinalaista atleettielämää ilman kataboliaa niin yritys hyvä 10. Toteutus ontuva 0. Voi räkä.

Koipireisiä prässissä.

Heiluta sun joulukinkkua.

Tämä viikko on ollut sikäli mullistava (aika mahtipontinen sana) että nyt tuli vastaan ensimmäiset vastoinkäymiset, jotka ovat horjuttaneet pinkkiä ja pörröistä fitness-elämääni. Eikä varmasti jää viimeiseksi vastoinkäymiseksi, luulen ma. Mielipahaa, kiirettä ja aikataulut, joihin on todella vaikea sovittaa kaikki mahdollinen treeneistä lähtien. Sekös vasta onkin vetänyt mielen maahan ja peilistä näkyy heti jotenkin ryhdittömämpi ja kuntoonsa tyytymätön, mutrusuinen treenailija. Kieriskeltyäni "hetken" (n. 14h ja 23min) itsesäälissä, päätin nostaa leuan pystyyn ja jättää kiukuttelut sikseen. Itseasiassa päätin tämän n. 1min ja 20 sekuntia sitten.
On vain muistettava, miksi tätä hommaa tekee. Treenaan siksi, että se tuo elämään sisältöä, on mahtavaa, motivoivaa, haluan hyvään kuntoon. En treenaa siksi, että joutuisin potemaan huonoa omaatuntoa, tuntemaan alemmuutta tai siksi, että saisin itseni uuvutettua burn outin partaalle. Nyt on poikkeustila päällä ja kisoihin on vielä rutkasti aikaa. Yksi väliinjäänyt jalkatreeni tai unohtunut valkuainen ei tässä vielä maata mullista. Sitä vain on itselleen helposti niin armoton.
Nyt on  keskityttävä viemään tämä muutto- ja työkiirerumba onnistuneesti maaliin. Kyllä hommat järjestyvät! Ja kyse on vain muutamista päivistä, hyvänen aika!

Hallittua kaaosta. Kerrankin tarkoituksella!

Punttipenan mielipahamutru.

Nyt olen käyttänyt arvokasta pakkausaikaa n. 30min. Tämähän olisi minusta huomattavasti tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa tämä blogin kirjoittelu ja pakarakuvien ottaminen! Mutta ei auta kuin ottaa rätti kovettuneeseen punttikouraan ja alkaa heilutella. Aamulla se on menoa ja tämänhetkinen kotikolo näyttää  toistaiseksi aika kaoottiselta. Taikuri yllättyi itsekin! No ei yllättynyt. Nyt siis lähden kolaamaan vaatteet pois surullisenkuuluisasta vaatehuoneestani. Sellaista ei uudesta kodista löydy. Auts. Mihin minä nyt kannan kaikki likaiset astiat ja työpaperit piiloon, kun vieraat tulevat???

"Kuvaile päivääsi" No hyvä on!

Kankku on tulessa! Selkä on hellänä! Rintaa kiristää! Olkapäät ovat väsyneet. Etureiden saa kramppiin ajatuksen voimalla. Kyykistyminen on hankalaa. Sattuu, turvottaa, kiristää, jomottaa.
Mutta sehän on IHANAA! Tuntuu siltä, kuin siellä salilla olisi tehty muutakin kuin katsottu Salattujen Elämien uusintoja crosstraineria polkien.

Tällä viikolla on ollut tähän mennessä kolme salitreeniä, yksi kehonhuolto ja kevyet tepsuttelulenkit päälle. Ja töissähän on saanutkin juoksennella ihan ahkerasti ja latoa tavaraa hyllyyn. Joulun aikaan on mukava olla kaikkien janoisten sankari! Ja niin olen taas tänäänkin - 9h! On siis järkevintä pitää treenivapaa näin keskellä viikkoa ja keskittyä työhön.

Rakko laiskan kämmenessä? No ei vaan kelpo, kovettunut fitnesskoura!

Eveliina Kurttutiina

Kommenttilaatikkoon oli ilmestynyt kaino pyyntö, että valottaisin hieman, miten tällainen kaltaiseni fitnesskotletti kuluttaa vuorokautensa tunnit. Hetken tuumailin, voinko paljastaa näitä valtionsalaisuuksiakin arvokkaampia fitness-elämäni mysteerejä, mutta olkoon menneeksi, tämän kerran!

Päivänihän vaihtelevat suuresti sen mukaan, onko minulla vapaapäivä, koulupäivä, työpäivä, koulupäivä + töitä, koulupäivä + töitä + töitä, koulupäivä + töitä + projekteja + treenejä + jotain. Ainakaan tylsää ei pääse tulemaan, sillä kaikki nämä päivittäiset muuttujat pitävät rytmin eläväisenä! Tietenkin kun pitäisi kurinalaisesti noudattaa lippuihin ja lappuihin merkittyjä ohjeita ja aikoja, olisi mukavampaa, kun päivissä olisi selkeä rytmi ja rutiini. Näillä kuitenkin mennään! Minulle tällainen epäsäännöllinen säännöttömyys ja vuorotyöt toimivat paremmin kuin hyvin. Ihanaa, että vaihtelua on:

Koska päivärytmi vaihtelee, on ehkä selkeämpää esittää päivän pääkohdat kuvina. Päivässä nyt on sikäli samanlainen rytmi, että ruokailen 5 kertaa päivässä 3-3,5h välein, lenkitän koiraa, käyn salitreeneissä ja mahdollisesti poseeraustreeneissä tai kehonhuoltotunnilla. Siihen päälle koulua, töitä, yhdistystoimintaa sun muuta hurveltamista.

Mutta tässä tärkeimpiä. Jokaiseen päivään mahtuu myös turhan paljon sähläämistä, myöhästelyä ja yleistä toloffina keikkumista.

Herään:

Tajuan peseväni hampaita Helosanilla...

Pakkaan eväät:

Etsin jotain kiireessä ja huomaan, että olen myöhässä:

Yritän muistaa avaimet, mutta luultavasti unohdan:

Koira ulos:

Aamulenkki töihin. Riemukasta on!

 Aamupuuroa töissä kello 8.

Hieman töiden tekemistä.

Ruokaa. Paljon. Kolmen tunnin välein kippoa auki.

Muistan ottaa kuvia kankusta ja itsestäni peilin kautta ennen salia:

 

Treenaan. Surprise there!!!

Treenin jälkeen kauppaan:

Takaisin kotiin. Koira lenkille. Ruokaa naamaan. Ehkä kouluhommia.

Minkä jälkeen voinkin aiheuttaa jälleen yleisen kaaoksen:

Jonka jälkeen saatan hetken aikaa riemuita vapaa-ajasta:

Kunnes on aika tehdä eväät ja käydä nukkumaan (jos saan potkittua itselleni tarpeeksi tilaa) näiden tyyppien viereen:

Kehonhuoltoa ja tunarointia

Tänään ei muuten aamuaerobinen napannut. Ei sitten yhtään! Tuuli työntää lipputangonkin kenoon ja ihana lumivaippa on sulanut liejuksi. Pah!

Heräsin ensimmäisen kerran klo 4.00 ja ihan täysin virkeänä. Siinä puoli tuntia arvoin, lähteäkö ulos ja sen jälkeen koulutehtävien pariin, mutta tuulen rämistellessä parvekkeen kaidetta, päätin kuitenkin tehdä laiskan valinnan, vetää peittoa lähemmäs korvia ja käpertyä tiiviimmin unikavereideni väliin.
Olihan se mukavaa, mutta virhe virhe virhe. Nyt olen vieläkin pieni myyrä Bambi-villapaidassa. Ei aukea silmät sitten millään uuteen päivään!

"Ei mennä..."

Eilinen päivä sisälsi (jälleen) klassista tunarointia. Tein verkkotehtäviä oppilaitokseni verkko-opiskelutilaan. Kolme tuntia naputin  todella kuivan kurssin käsitetehtäviä ja viilasin pilkkua lähdeohjeiden mukaan. Nyt jo täysin aikatauluista jäljessä. Jaarittelin ummet ja lammet validiteetista ja reliabiliteetista ja latasin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja perinteisen kirjallisuuskatsauksen eroja ja sitten: "kliks!" Klikkasin epähuomiossa Optiman kiinni. Svuush ja sinne humahti 3h työ.
Olisin niin hirmuisen fiksu, ellen olisi näin älyttömän tyhmä.

Päivän ajan pään päällä jyrisi ko. syystä aika tuhti ukkospilvi ja odotin vain koko ajan iltapäivää, jotta pääsisin rentoutumaan ja viemään ajatukset pois aamun munauksesta. Oli nimittäin Method Putkisto-päivä!

Jyväskylän Method Putkisto Studio FB

                                                    
16.23 liukastelin Method Putkisto-studiolle ja pelkäsin olevani myöhässä vielä sieltäkin. Mutta jes, ihan ajoissa ehdin, enkä edes lentänyt rähmälleni loskaan. Success!
Tällä kertaa sali olikin täynnä vetreyttä ja voimaa hakevia liikkujia. Aamutunnilla kun meitä oli vain kourallinen.
Torppaannuin, minnekäs muuallekaan, kuin takariviin. Sama tuttu kulma, missä ennenkin olen käynyt katkohengittelemässä. Siellä odotti valmiina matto ja kaksi palloa.

Tunti aloitettiin pyörittelemällä tennispalloa jalkapohjan alla. Rullaati rullaa. Ees taas. Pumppausta, painelua. Rangan rullaukset toinen jalka pallon päällä. Ja niin vaan  alkoi ähinä ja pihinä jo tässä vaiheessa. Huomasin olevani aivan jumissa! Rintaranka rapisi kuin folio ja hengitys katkeili ja puuskahteli ulos pienenä pihinänä. Selän ojentajat muistuttivat kallonpohjasta aina tuonne peräosastoon asti. Tässä vaiheessa vilkuilin kelloa ja mietin, miten tukala tunti oikein tulisi olemaan, kun jo alkuminuuteilla olo oli kuin rautakangen nielleellä. Onneksi keho alkoi lämmetä ja vetreytyä.

Koko kroppa käytiin läpi. Avattiin lonkkia ja rintaa, venytettiin kulmien välissä olevaa lihasta, harjoiteltiin hengitystä. Ranka meni mutkalle ja oikeni, kiertyi ja keinui, lantio juurtui. Piti keskittyä urakalla syvien lihasten työhön. Niin helposti keho lähtee fuskaamaan. Pieniä liikkeitä, hitaasti ja tunnustellen. Ja ihan tuli hiki, vaikka näennäisesti liike olisi ollutkin vain muutamia senttejä!

Pallo rintalastan alle ja hengittelemään.

Jälleen on pakko hehkuttaa Elinaa ohjaajana. Vaikka meitä olisi kuinka monta, tuntuu ohjaus todella henkilökohtaiselta. Elina on ihanan välitön ja lempeä. Muistaa asiakkaat nimeltä ja ohjeistaa pehmeästi, mutta napakasti. Muut liikkujat unohtuvat ympäriltä, kun hän käy korjaamassa asentoa ja neuvoo yksilöllisesti. Tunneista saa uskomattoman paljon irti!

Sporttinen Elina Kuva: Method Putkisto Studio

Pallon avulla jumpattiin myös reiden etuosan lihaksia. Etureiden lihas on neliosainen. Naisilla suora reisilihas, m. rectus femoris, on juuri se lihas, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Naisilla siis usein hyvin kehittynyt ja aktiivinen. Puolestaan polvea stabiloiva sisempi reisilihas, m. vastus medialis, on heikko. Ojenna jalkasi suoraksi ja jännitä reisilihastasi niin, että polvilumpio nousee. Muodostuuko jalan sisäsyrjälle minkäänlaista muhkua?
Olin niin tyytyväinen näistä liikkeistä. Oikeaan polveeni on tehty leikkaus, jossa tätä lihasta operoitiin ja mm. patellajänne halkaistiin. Meni pari vuotta, ennen kuin sain lihaksen kunnolla aktivoitua ja vieläkin se on heikko verrattuna terveeseen ja saman verran treeniä saaneeseen jalkaan. Mutta tällä mennään! Harjoitteita jatketaan ahkerasti!

Tämän lihaksen puutteellinen aktivaatio riesaa terveitäkin jalkoja ja näkyy salilla mm. askelkyykyissä (polvilinja ei pidä, vaan jalka heijaa ja tuntuu epävakaalta) ja on myös yksi syy siihen, miksi pakaralihakset eivät meinaa tietyissä liikkeissä aktivoitua ja treeni karkaa reisille. Tämän lihaksen heikkous ja kireys voivat myös aiheuttaa kiputilan polviin juoksun tai kävelyn aikana.

Lähde: UltraFitness

                                     
Hyviä liikkeitä sisemmän reisilihaksen vahvistamiseksi:

1. Polven ojennus pallolla
Käy istumaan toisen polven päälle ja vie toinen jalka suoraksi eteen. Laita pallo polvitaipeen yläpuolelle. Ojenna polvea palloa vasten. Tee pumppaavaa, voimakasta liikettä.

2. Polven ojennus reisipenkissä
Käännä jalkaterät ulkokiertoon. Nosta vastus napakasti (1) ylös ja jarruttele superhitaasti alas(5).
Voit toisella kädellä tunnustella sisempää reisilihasta polven yläpuolelta.

3. Askelkyykky kuminauhalla
Askella toisella jalalla eteen. Aseta kuminauha polven yläpuolelle reiteen niin, että veto tulee sisältä ulospäin ja kiinnitä nauhan pää tukevaan kohteeseen.
Pidä etumaisen jalan paino voimakkaasti kantapäällä, lantio suorana ja laskeudu suoraan alas.
Ponnista terävästi ylös. Älä anna polven taittua yli varvaslinjan

Huom. Heikkoutta on luultavasti myös lonkan loitontajissa, jos askelkyykyssä jalka lähtee keinumaan ja pakara laiskottelee! Älä siis arastele lonkkaa loitontavia liikkeitä, vaan sisällytä niitä runsaasti harjoitusohjelmaan. Lähennykset ja loitonnukset eivät ole turhia - ellet sitten istu laitteessa siemailemassa Coca-Colaa ja lukemassa uusinta Cosmopolitania.