Maastavetoa

Maastavetoa

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kekkuli-Irmelin lepoviikko

Huhhuh. Aina ei tosiaan tarvitse tykittää hapottavia pudotussarjoja saadakseen lihakset kipeiksi. Keskiviikkoinen vierailu Method Putkisto Studiolla tuntui vielä eilenkin. Olin lopppuviikon kiusallisen tietoinen rintarankani olemassaolosta pallolla tehtyjen avaavien harjoitteiden jälkeen. Hengittäessäni jokainen kylkivälilihas tervehti tulehtuneen oloisena ja syvät vatsalihakset... No. Positiviista on, että minä tunsin ne. Olo oli kutakuinkin yhtä jäntevä, kuin tyhjentyneellä ilmapallolla.

Keskiviikkoiltana olo oli todella huono. Etoi, särki päätä, kaikki raajat olivat aivan jäässä ja kuumemittari näytti 34.7.  Vaikka olenkin aika cool, niin joku raja nyt sentään! Istuin kahden peiton alla pipo päässä, villapaita ja kahdet housut päällä... Ja silti vaan palelin. Olisi pitänyt varmaan laittaa nuotio keskelle petiä. Sillanalusspurgu-look oli muuten ihan täydellinen.
Keho huusi koko ajan energiaa ja ensimmäistä kertaa viikkoihin mielessä temmelsivät häiritsevällä tavalla karkit, pullat, pizzat, piirakat ja muut herkut. Tilanne oli vakava - kuvitelkaapa mielessänne hamsterin juoksupyörä, jossa pyörii korvapuusti! Saattaa tulla uniinkin. Ärsyttävää, että se pyörä vielä kitiseekin, kun pulla vaan pyörii ympyrää.

Ja onko muuten mitään ärsyttävämpää, kuin surkeat "näin taltutat makeanhimon"-ohjeet?  Kun makeanhimo yltyy suureksi, syö kourallinen manteleita. Kun makeanhimo uhkaa, nappaa pari pähkinää! Makeanhimo talttuu palasella tummaa suklaata, pienikin määrä riittää! Kun makeanhimo yltyy, juo lasillinen vettä!
Oikeasti! Tunkekaa ne mantelit johonkin... Paskimmat ohjeet!
Anteeksi, ei saa olla jyrkkä. Varmasti toimivaa. Minulle tulisi kyllä karkkihimossa vaan armoton kiukutus, jos pitäisi pari kuppaista mantelia rouskuttaa ja sitten olla niin erinomaisen tyytyväinen ja kylläinen. Mieluummin olen vaikka ilman! Se on itseasiassa helpompaa. Kas kun kukaan ei ole tajunnut vinkata, että kun tekee mieli makeaa, voit piirtää leivonnaisten kuvia ja kuvitella, että saat syödä ne piirtämäsi kökköset. Ihan yhtä hauskaa.

Mmmmmh. Kukapa nyt haluaisi pullaa, kun voi syödä herkullisia valkuaisia!!11 <3


Ananaksessa sentään on jotain järkeä!
Torstain pidin vapaata treenistä, koska keho tuntui täydellisen tulehtuneelta, jäykältä ja huonosti palautuneelta. Perjantaina lähdin hieman energisempänä rempomaan jalkatreeniä,. Kylmä hiki selässä, naama valkoisena ja vatsa krampissa. Ei mikään otollinen lähtökohta viikon kovimmalle treenille. Hetken aikaa kiukuteltuani, nieleskeltyäni oksennusta ja hengiteltyä syvään pää polvien välissä, oli aika jättää leikki sikseen ja suunnata kotiin lepäämään. Kotona naamani oli niin valkoinen, että olisin voinut hyvinkin soluttautua osaksi olmiyhteiskuntaa.

Ei siis auttanut kuin sujahtaa Bambi-villapaitaan ja ottaa päälle totaalinen lepovaihde. Ja sitä viikonloppuna tulikin harrastettua kiitettävästi. Lepoa nimittäin. Tuli lorvittua, vedettyä lonkkaa, huilattua, pidettyä paussia, hengähdettyä, lötköteltyä ja levähdettyä. Vain kevyttä tepastelua, muuten rentoa köllimistä, olemista, syömistä ja unta. Pari laiskaa etuposeerausyritelmää peilin edessä ja siinä se sitten olikin.
Aikuinen nainen mä oon...
Tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä. En koko ajan tunne jokaisen lihaksen kiinnittymis- ja lähtökohtaa, voin hengittää ilman, että tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa nikamien väliin. Ja hepulit ovat palanneet takaisin kuvioihin. Nyt vatsalihakset ovat kipeät ainoastaan nauramisesta, sillä liialla treenillä niitä ei ainakaan ole kurmuutettu.
Se olo kun et saisi nauraa ja sinua alkaa naurattaa ja sitten vasta naurattaakin kun mietit, ettet saisi nauraa ja sitten muistat jonkun tilanteen, missä sinua myös nauratti ja sitten ainakin naurattaa, kun muistelet kaikkea mikä naurattaa ja lopulta naurattaa se, että naurat. Näin. Ehkä se on tuo Bambi-villapaita, mikä aiheuttaa sekavaa nauruhepulointia? Hmmm.

Nyt pidetään peukut pystyssä, että alkava viikko starttaa energisissä ja innokkaissa merkeissä ja treeni osuu ja uppoaa (pakaraan) oikein kunnolla! Painon toivon nyt lähtevän kunnolla laskuun, (taas) päästiin alle 70kg lukemaan! Jospa nyt myös pysyttäisiin siellä. Ei kun siis pysytään. Tähän voisi nyt laittaa jonkun sellaisen ihanan motivaatiokuvan, jossa on joku tsemppaava teksti ja kisakireää lihaa.
Emmäää nyt taida kuitenkaan.

Drunkspiration

Vaan miten sitä malttaa nyt fitness-touhottaa (sehän on aivan pakollista, 24/7 tai ei ollenkaan!!), kun on luvassa joulutouhotusta? Pääsin vasta viime viikolla kunnon joulufiilikseen, mikä on muuten harvinaislaatuista!  Ei siis se joulufiilis, vaan se, että tämä intoilu alkoi vasta marraskuussa. Yleensä kun joululaulut soivat päässä jo syyskuussa ja kortit on väkerretty lokakuussa. Nyt se hössötys sitten alkaa. Kyllä! Minä tunnustan! Olen se ärsyttävä jouluihminen, joka alkaa ahdistella muita jouluun liittyvillä jutuillaan jo juhannuksen tienoolla. Heti kun ensimmäiset lehdet tippuvat maahan, säntään kauppaan tiedustelemaan ensimmäistä saapuvaa glögierää ja tapitan Youtubesta Tonttu Toljanteria. Lumiukkoa ei saa katsoa kuin jouluaattona!!
Kotia on jo vähän somisteltu joulukuntoon, yhdet pikkujoulut on omassa sotkuisessa kotoisassa keittiössä istuskeltu ja ensi viikolla saan vielä kasan ystäviä kylään pikkujouluilemaan. Ai että!

Pipari joka ei ole palanut, ei ole pipari ensinkään.

Sivistävää kirjallisuutta. Painavaa faktaa.

Viikon lainaus:
" Olen miettinytkin, mitä mun joulunalusvihasta on puuttunut... Even joulupäivitykset."
Ystäväni kommentti Facebookissa.















2 kommenttia:

  1. Luulin olevani ainut, joka fiilistelee Toljanterin vanhoja kausia jo hyvissä ajoin ennen uuden alkamista! Ja Lumiukon katsominen muulloin kuin jouluaattona lähentelee jo pyhäinhäväistystä.

    VastaaPoista
  2. Tismalleen samaa mieltä! Mahtavaa, että meitä jouluhörhöjä on enemmänkin! Kovassa katselussa :D http://www.youtube.com/watch?v=EemzJiirP1U&list=PL6CA5728FA7DF8D65

    VastaaPoista