Treeni kulkee, ruoka maistuu, believe in fitness ja jee jee!
Nyt olisi erinomainen sauma tehdä sellainen oikein ärsyttävä, pinkki ja tahmainen(?) fitness-intoilupäivitys! Sellainen missä hehkutan aamuaerobisia, puuroa, valkuaisia ja riemuitsen siitä, että vatsalihakset vilahtavat, kun auringonsäteet osuvat sisälle oikeasta kulmasta ja oikein tarkasti peilin kautta silmälasit päässä tihrustaa sinne navan suuntaan.
Ha! Luulit, että sanoisin nyt: "mutta en tee".
Väärin.
No ainakin osittain.
Pinkkiä ei ole ihan hirveästi. Tällä kertaa.
Eikä nyt ihan liikaa hehkutustakaan.
Puuro kyllä on aika hyvää.
Ja pyrin olemaan ihan tavanomaisen ärsyttävä.
Tällä viikolla treenit ovat rullailleet kuten pitääkin. Jaloissa tosin on tuntunut outo väsymys ja jäykkyys, joten aloitin maanantaina rintatreenillä. Vinopenkissä viimeisen kolmen sarjan painot olivat 2 x 10 17,5kg ja 1 x 8 20kg käsipainoilla. Siis yksi paino oli tuon verran, ei painojen yhteenlaskettu summa, vaikka voisi luulla. Viimeiseen sarjaan sain pientä avustusta ensimmäiseen nostoon ja takana oli koko ajan varmistaja. Mutta en tarvinnut juuri apua, jes! Olin tyytyväinen! Ja tuntuma oli erinomainen. Hauiskäännöissä (kädet avattuna, vinopenkillä) 12,5kg, mikä on näille ruokopilleille hyvä saavutus. Toistetaan nyt vielä kymmenennen kerran, että hauis ei tosiaan ole ollut mikään kehoni vahvin osa. Rasvaa on enemmän kuin lihasta! Mutta ainahan voi sitten aloittaa paatoksen siitä, miten käden pitää olla pehmeä ja naisellinen! Right...
Eilen tempaisin aamuaerobiselle kuuden jälkeen. Heräsin jo 5.40, eikä uni maistunut, mutta varpaita oli mukava makuuttaa peiton alla lämpimässä. Köllin siis vielä puolisen tuntia kattoon tuijotellen.
Aamuaerobisen fysiologisiin perusteisiin sen enempää takertumatta, suosittelen kaikkia lukemaan Lihastohtori Juha Hulmin bloggauksen aiheesta: Tyhjällä mahalla tehty aamuaerobinen - totuus?
Itse tepastelen aamuaerobisia jatkossakin, koska sitä puoltavia perusteitakin löytyy ja kilpailuihin tähtäävällä dieetillä se on koettu toimivaksi. Tavallisen painonpudottajan ei kuitenkaan tarvitse tästä paineita ottaa ja repiä itseään väkisin lenkkipolulle ennen kukonlaulua.
Kevyttä hölkkää, askelkyykkykävelyä Harjua ylös ja reipas kävely kotiin. Kutakuinkin 40min. Lähdin sen verran aikaisin, että rakas lenkkiserualaiseni päätti jäädä vielä vetämään hirsiä. Yllätyyyyyssss....! On siinä koira. En suosittele näitä Nukku-Matteja aamuvirkuille himolenkkeilijöille.
Eilen harjoiteltiin myös poseerauksia tiimikaverin kanssa. Hän valmistautuu syksyn body fitness-kilpailuihin ja on myös työkaverini. Olemme aika samantyylisiä, mitä tulee leveisiin hammashymyihin, korkokengillä keimailuun ja dieettaamiseen (jokainen voi miettiä, mitä tämä tarkoittaa...) Helppo samaistua toisen fiiliksiin! Eikä tunnu yhtään niin pelottavalta, kun on hyvä vertaistuki lähellä sitten kun muut kaverit nauttivat terassilla kylmää siideriä ja itse saa nakertaa parsaa. Voihan sen parsan tietysti jäädyttää ja huijata itseään, että se on jäätelöä. Huijasi äitikin minua pienenä, että rusinat ovat karkkeja. Ja toimi!
Menihän se touhu vähän naureskeluksi, mutta kyllä tuli myös keskityttyä. Välillä. On kiva treenata toisen kanssa, kun voi kysellä mielipiteitä asennoista. Ja tietysti, mikä tärkeintä, keskustella kisabikinien väristä!
Ja vielä:
Olen joutunut myöntämään, että olen niitä ihmisiä, jotka tunaroivat päivittäin. Ihan päivittäin. Olin ennen äärimmäisen skarppi ja menetin hermot siskooni, joka sähläsi aina tavaroidensa kanssa (anteeksi, muru. <3) Ja nyt huomaan olevani aivan samanlainen! Jopa pahempi! Tavarat tippuvat, hajoavat, vääntyvät, kimpoilevat. Avaimet ovat aina hukassa, lapaset ovat jatkuvasti eri paria ja päivän aikana saatan kadottaa toisen ja löytää sille pariksi toisen lapasen, joka on väärää paria sekin. Maidot kiehuvat liedelle, parsakaalit keittyvät vihreäksi limaksi. No kai nyt jos 1,5h keittelee. Tuleepahan ainakin pehmeää, jos ollaan positiivisia. Juuri ostettu huulirasva katkeaa ja tippuu lattialle. Tietenkin.
Uskokaa pois, minä olen varmasti se tunari, joka kompastuu lavalla omiin jalkoihinsa, tekee näyttävän mahalaskun tuomareiden eteen. Se, jonka bikini connectorit kilahtavat säpäleiksi ja hiuslisäkkeet löpsähtävät irti. Pitää laittaa tuhdit liimakerrokset. Niin bikineihin kuin päähänkin. Ja ehkä suuhun. Ja silmiin. Ja sormien väliin. Etteivät kädet harota miten sattuu. Tällä taktiikalla kohti koitoksia!
Olisikohan se sitten kyykkypäivä! No olisihan se! Ass to the grass ja niin edelleen.
Nyt olisi erinomainen sauma tehdä sellainen oikein ärsyttävä, pinkki ja tahmainen(?) fitness-intoilupäivitys! Sellainen missä hehkutan aamuaerobisia, puuroa, valkuaisia ja riemuitsen siitä, että vatsalihakset vilahtavat, kun auringonsäteet osuvat sisälle oikeasta kulmasta ja oikein tarkasti peilin kautta silmälasit päässä tihrustaa sinne navan suuntaan.
Ha! Luulit, että sanoisin nyt: "mutta en tee".
Väärin.
No ainakin osittain.
Pinkkiä ei ole ihan hirveästi. Tällä kertaa.
Eikä nyt ihan liikaa hehkutustakaan.
Puuro kyllä on aika hyvää.
Ja pyrin olemaan ihan tavanomaisen ärsyttävä.
Tällä viikolla treenit ovat rullailleet kuten pitääkin. Jaloissa tosin on tuntunut outo väsymys ja jäykkyys, joten aloitin maanantaina rintatreenillä. Vinopenkissä viimeisen kolmen sarjan painot olivat 2 x 10 17,5kg ja 1 x 8 20kg käsipainoilla. Siis yksi paino oli tuon verran, ei painojen yhteenlaskettu summa, vaikka voisi luulla. Viimeiseen sarjaan sain pientä avustusta ensimmäiseen nostoon ja takana oli koko ajan varmistaja. Mutta en tarvinnut juuri apua, jes! Olin tyytyväinen! Ja tuntuma oli erinomainen. Hauiskäännöissä (kädet avattuna, vinopenkillä) 12,5kg, mikä on näille ruokopilleille hyvä saavutus. Toistetaan nyt vielä kymmenennen kerran, että hauis ei tosiaan ole ollut mikään kehoni vahvin osa. Rasvaa on enemmän kuin lihasta! Mutta ainahan voi sitten aloittaa paatoksen siitä, miten käden pitää olla pehmeä ja naisellinen! Right...
Eilen tempaisin aamuaerobiselle kuuden jälkeen. Heräsin jo 5.40, eikä uni maistunut, mutta varpaita oli mukava makuuttaa peiton alla lämpimässä. Köllin siis vielä puolisen tuntia kattoon tuijotellen.
Aamuaerobisen fysiologisiin perusteisiin sen enempää takertumatta, suosittelen kaikkia lukemaan Lihastohtori Juha Hulmin bloggauksen aiheesta: Tyhjällä mahalla tehty aamuaerobinen - totuus?
Itse tepastelen aamuaerobisia jatkossakin, koska sitä puoltavia perusteitakin löytyy ja kilpailuihin tähtäävällä dieetillä se on koettu toimivaksi. Tavallisen painonpudottajan ei kuitenkaan tarvitse tästä paineita ottaa ja repiä itseään väkisin lenkkipolulle ennen kukonlaulua.
Kevyttä hölkkää, askelkyykkykävelyä Harjua ylös ja reipas kävely kotiin. Kutakuinkin 40min. Lähdin sen verran aikaisin, että rakas lenkkiserualaiseni päätti jäädä vielä vetämään hirsiä. Yllätyyyyyssss....! On siinä koira. En suosittele näitä Nukku-Matteja aamuvirkuille himolenkkeilijöille.
 |
| 6.40 Harjun päällä, jes! |
 | |
| Ei ole ruuhka-aika. |
 |
| http://www.someecards.com |
Eilen harjoiteltiin myös poseerauksia tiimikaverin kanssa. Hän valmistautuu syksyn body fitness-kilpailuihin ja on myös työkaverini. Olemme aika samantyylisiä, mitä tulee leveisiin hammashymyihin, korkokengillä keimailuun ja dieettaamiseen (jokainen voi miettiä, mitä tämä tarkoittaa...) Helppo samaistua toisen fiiliksiin! Eikä tunnu yhtään niin pelottavalta, kun on hyvä vertaistuki lähellä sitten kun muut kaverit nauttivat terassilla kylmää siideriä ja itse saa nakertaa parsaa. Voihan sen parsan tietysti jäädyttää ja huijata itseään, että se on jäätelöä. Huijasi äitikin minua pienenä, että rusinat ovat karkkeja. Ja toimi!
Menihän se touhu vähän naureskeluksi, mutta kyllä tuli myös keskityttyä. Välillä. On kiva treenata toisen kanssa, kun voi kysellä mielipiteitä asennoista. Ja tietysti, mikä tärkeintä, keskustella kisabikinien väristä!
Ja vielä:
Olen joutunut myöntämään, että olen niitä ihmisiä, jotka tunaroivat päivittäin. Ihan päivittäin. Olin ennen äärimmäisen skarppi ja menetin hermot siskooni, joka sähläsi aina tavaroidensa kanssa (anteeksi, muru. <3) Ja nyt huomaan olevani aivan samanlainen! Jopa pahempi! Tavarat tippuvat, hajoavat, vääntyvät, kimpoilevat. Avaimet ovat aina hukassa, lapaset ovat jatkuvasti eri paria ja päivän aikana saatan kadottaa toisen ja löytää sille pariksi toisen lapasen, joka on väärää paria sekin. Maidot kiehuvat liedelle, parsakaalit keittyvät vihreäksi limaksi. No kai nyt jos 1,5h keittelee. Tuleepahan ainakin pehmeää, jos ollaan positiivisia. Juuri ostettu huulirasva katkeaa ja tippuu lattialle. Tietenkin.
Uskokaa pois, minä olen varmasti se tunari, joka kompastuu lavalla omiin jalkoihinsa, tekee näyttävän mahalaskun tuomareiden eteen. Se, jonka bikini connectorit kilahtavat säpäleiksi ja hiuslisäkkeet löpsähtävät irti. Pitää laittaa tuhdit liimakerrokset. Niin bikineihin kuin päähänkin. Ja ehkä suuhun. Ja silmiin. Ja sormien väliin. Etteivät kädet harota miten sattuu. Tällä taktiikalla kohti koitoksia!
 |
| Shillälailla!! |
 |
| WeHeartIt |
Hei,
VastaaPoistaOlisi mukava joku päivä lukea sinulta sellainen "Normipäivä"-postaus, jossa avaisit mitä kaikkea teet ja syöt päivän aikana ja millä rytmillä. Kiinnostaisi tällaista henkilöä, jolle fitness-maailma ei ihan niin tuttu ole :)
Aurinkoista viikkoa!
Kiitos kivasta ideasta! Tämä laitetaan ehdottomasti toteutukseen. Siitä voi tosin tulla aika pitkä ja sekava päivitys. :D Toisaalta sama kaava toistuu, valkuaisia, valkuaisia, valkuaisia...Ihanaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoista