Mitä se bikini fitness nyt sitten olikaan?

Vaikka bikini fitness on tällä hetkellä kovasti esillä, ei kaikille ole aivan selvää, mikä laji tarkalleen ottaen on. Vai pitäisikö sanoa MITÄ se on. Varsinkin vanhemmille sukulaisille, tuttaville ja kylänmiehille saa olla selittämässä suu vaahdossa, mistä on kysymys. Onko se missikilpailu, jossa on hypätty suoraan uimapukukierrokselle? Sama asia kuin fitnessmalli-kisat? Vai onko se se kauhea Arnold Schwarzenegger-laji, jossa naiset näyttävät miehiltä? Iik! Mikä on tämä kohistu bikinilaji?

"Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla lihaserottuvuutta, mutta kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset." IFBB-säännöt

Suomen tuleva lupaus, Arnold Amateur kultaa napsnnut Sara Back

Suomen ylpeys, MM-voittaja Anna Virmajoki

Bikini fitnessissä ei vaadita yhtä suurta lihasmassaa kuin body fitnessissä. "Body fitness on kauneuskilpailu, jossa haetaan lihaksikasta, urheilullisen esteettistä naisfysiikkaa." IFBB-säännöt

 

Johanna Koskinen Body fitness

Bikini fitness on kuitenkin yhtä lailla urheilulaji ja vaatii rutkasti salilla vietettyjä tunteja sekä panostusta treeniin ja ruokavalioon. Monilla on mielikuva, että kilpailuihin riittää se, että tekee salilla hieman prässiä ja dieettaa, pukee paljettibikinit päälleen ja könyää lavalle esittelemään peräänsä ja parhaimpia duckface-ilmeitään. Toki on onnistujia, jotka ovat vuodessa tehneet täydellisen muodonmuutoksen, kavunneet lavalle ja menestyneet, mutta harvoilla on niin hyvä fysiikka saati geneettiset ominaisuudet, että tämä onnistuisi. Kisoissa erottuvat ne, joilla on taustalla enemmän treenivuosia. Fysiikka on tasapainoisempi, lihasmassaa on enemmän, eikä dieetti ole vienyt lihaksista kaivattua pyöreyttä. Mutta treenivuosia voi kiriä oikeanlaisella harjoittelulla. Lyhyempikin aika kilpailuihin valmistautumiseen voi riittää, jos taustalla on treeniä, jossa lajivaatimukset on huomioitu.

Treenin on oltava oikeanlaista, jotta saadaan korostettua tärkeimpiä alueita. Naisilla on hyvin usein voimakas etureisidominanssi. Tällöin monet treeniliikkeet ottavat ensisijaisesti etureiteen ja kyky aktivoida pakaraa on puutteellinen. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa siihen, että dieetti syö pakarasta pyöreyden ja etureisi hallitsee fysiikkaa. Tässä lajissa peräosastoon olisi syytä kiinnittä erityistä huomiota. Tasapainoinen fysiikka on kuitenkin kaiken A & O, joten vartalon tulisi olla sopusuhtainen.

Anna Virmajoki

Vaikka kilpailuissa arvioidaan koko look, ei ole kyse kauneuskilpailusta, vaan body-lajista. Glitterit, bling blingit ja hiuslisäkkeet eivät ole lajin syvin olemus, vaan sitä ovat pitkäjänteinen harjoittelu, kurinalaisuus ja omistautuminen. Lavalla vietetyt minuutit eivät varmasti urheilulta tunnu saati näytä, eikä tarvitsekaan. Lavalla esitellään se työ, mikä on tehty salilla, lenkkipoluilla ja keittiössä. Urheilu tehdään ihan jossain muualla, kuin tahmaisen rusketusvoiteen peittämänä pikkupikkubikineissä.

Bikini connector

Pinkkii!!

Miksi minä lähdin lajin pariin? Alunperin suunnitelmanani oli treenata body fitness-kilpailuja varten. Voin myöntää, että väheksyin itsekin bikini fitnessiä, koska en tiennyt lajista juuri mitään ja se näytti omaan silmääni vain kauniiden, hyvävartaloisten tyttöjen kauneus- ja pyllistelyskabailulta. Kun laji rantautui Suomeen, ei kukaan, paitsi Anna Virmajoki, tainnut ymmärtää koko lajin päälle. Kilpailijat eivät oikein tienneet miten päin olla ja tuomaritkaan eivät tainneet olla aivan perillä siitä, mitä haettiin. Itselläni huomio kiinnittyi kauniiseen X-malliin, naiselliseen lavaesiintymiseen ja yleisilmeeseen. Body fitness oli SE juttu kevääseen asti, jolloin aloin miettiä, että ehkä debyytti olisi kuitenkin bikini fitnessin parissa. Ja kun kisapäätös tuli ajankohtaiseksi, oli mieli ehtinyt jo karistaa body fitness-mietteet. Bikini tuntui luontevalta päätökseltä.
Valmentajani Heidi on yrittänyt rohkaista, että fysiikkaa olisi body fitness-lavoille ja pariin otteeseen on saanut BF-poseerauksiakin tehdä treeneissä. Katsotaan, vieläkö minut saadaan käännytettyä. ;)

Korkokengät nurkkaan heittänyt tunaroinnin maailmanlaajuinen mestari

Se on, se ei ole, se on fitness-päivitys.

Treeni kulkee, ruoka maistuu, believe in fitness ja jee jee!
Nyt olisi erinomainen sauma tehdä sellainen oikein ärsyttävä, pinkki ja tahmainen(?) fitness-intoilupäivitys! Sellainen missä hehkutan aamuaerobisia, puuroa, valkuaisia ja riemuitsen siitä, että vatsalihakset vilahtavat, kun auringonsäteet osuvat sisälle oikeasta kulmasta ja oikein tarkasti peilin kautta silmälasit päässä tihrustaa sinne navan suuntaan.
Ha! Luulit, että sanoisin nyt: "mutta en tee".
Väärin.
No ainakin osittain.
Pinkkiä ei ole ihan hirveästi. Tällä kertaa.
Eikä nyt ihan liikaa hehkutustakaan.
Puuro kyllä on aika hyvää.
Ja pyrin olemaan ihan tavanomaisen ärsyttävä.

Tällä viikolla treenit ovat rullailleet kuten pitääkin. Jaloissa tosin on tuntunut outo väsymys ja jäykkyys, joten aloitin maanantaina rintatreenillä. Vinopenkissä viimeisen kolmen sarjan painot olivat 2 x 10 17,5kg ja 1 x 8 20kg käsipainoilla. Siis yksi paino oli tuon verran, ei painojen yhteenlaskettu summa, vaikka voisi luulla. Viimeiseen sarjaan sain pientä avustusta ensimmäiseen nostoon ja takana oli koko ajan varmistaja. Mutta en tarvinnut juuri apua, jes! Olin tyytyväinen! Ja tuntuma oli erinomainen. Hauiskäännöissä (kädet avattuna, vinopenkillä) 12,5kg, mikä on näille ruokopilleille hyvä saavutus. Toistetaan nyt vielä kymmenennen kerran, että hauis ei tosiaan ole ollut mikään kehoni vahvin osa. Rasvaa on enemmän kuin lihasta! Mutta ainahan voi sitten aloittaa paatoksen siitä, miten käden pitää olla pehmeä ja naisellinen! Right...

Eilen tempaisin aamuaerobiselle kuuden jälkeen. Heräsin jo 5.40, eikä uni maistunut, mutta varpaita oli mukava makuuttaa peiton alla lämpimässä. Köllin siis vielä puolisen tuntia kattoon tuijotellen.
Aamuaerobisen fysiologisiin perusteisiin sen enempää takertumatta, suosittelen kaikkia lukemaan Lihastohtori Juha Hulmin bloggauksen aiheesta: Tyhjällä mahalla tehty aamuaerobinen - totuus?
Itse tepastelen aamuaerobisia jatkossakin, koska sitä puoltavia perusteitakin löytyy ja kilpailuihin tähtäävällä dieetillä se on koettu toimivaksi. Tavallisen painonpudottajan ei kuitenkaan tarvitse tästä paineita ottaa ja repiä itseään väkisin lenkkipolulle ennen kukonlaulua.
Kevyttä hölkkää, askelkyykkykävelyä Harjua ylös ja reipas kävely kotiin. Kutakuinkin 40min. Lähdin sen verran aikaisin, että rakas lenkkiserualaiseni päätti jäädä vielä vetämään hirsiä. Yllätyyyyyssss....! On siinä koira. En suosittele näitä Nukku-Matteja aamuvirkuille himolenkkeilijöille.

6.40 Harjun päällä, jes!

Ei ole ruuhka-aika.

http://www.someecards.com

Eilen harjoiteltiin myös poseerauksia tiimikaverin kanssa. Hän valmistautuu syksyn body fitness-kilpailuihin ja on myös työkaverini. Olemme aika samantyylisiä, mitä tulee leveisiin hammashymyihin, korkokengillä keimailuun ja dieettaamiseen (jokainen voi miettiä, mitä tämä tarkoittaa...) Helppo samaistua toisen fiiliksiin! Eikä tunnu yhtään niin pelottavalta, kun on hyvä vertaistuki lähellä sitten kun muut kaverit nauttivat terassilla kylmää siideriä ja itse saa nakertaa parsaa. Voihan sen parsan tietysti jäädyttää ja huijata itseään, että se on jäätelöä. Huijasi äitikin minua pienenä, että rusinat ovat karkkeja. Ja toimi!
Menihän se touhu vähän naureskeluksi, mutta kyllä tuli myös keskityttyä. Välillä. On kiva treenata toisen kanssa, kun voi kysellä mielipiteitä asennoista. Ja tietysti, mikä tärkeintä, keskustella kisabikinien väristä!

Ja vielä:

Olen joutunut myöntämään, että olen niitä ihmisiä, jotka tunaroivat päivittäin. Ihan päivittäin. Olin ennen äärimmäisen skarppi ja menetin  hermot siskooni, joka sähläsi aina tavaroidensa kanssa (anteeksi, muru. <3) Ja nyt huomaan olevani aivan samanlainen! Jopa pahempi! Tavarat tippuvat, hajoavat, vääntyvät, kimpoilevat. Avaimet ovat aina hukassa, lapaset ovat jatkuvasti eri paria ja päivän aikana saatan kadottaa toisen ja löytää sille pariksi toisen lapasen, joka on väärää paria sekin. Maidot kiehuvat liedelle, parsakaalit keittyvät vihreäksi limaksi. No kai nyt jos 1,5h keittelee. Tuleepahan ainakin pehmeää, jos ollaan positiivisia.  Juuri ostettu huulirasva katkeaa ja tippuu lattialle. Tietenkin.
Uskokaa pois, minä olen varmasti se tunari, joka kompastuu lavalla omiin jalkoihinsa, tekee näyttävän mahalaskun tuomareiden eteen. Se, jonka bikini connectorit kilahtavat säpäleiksi ja hiuslisäkkeet löpsähtävät irti. Pitää laittaa tuhdit liimakerrokset. Niin bikineihin kuin päähänkin. Ja ehkä suuhun. Ja silmiin. Ja sormien väliin. Etteivät kädet harota miten sattuu. Tällä taktiikalla kohti koitoksia!

Shillälailla!!

Olisikohan se sitten kyykkypäivä! No olisihan se! Ass to the grass ja niin edelleen.

WeHeartIt

Maanantain mittarimato

Kömmin sängystä ylös vasta kahdeksan aikaan ja mieli teki jäädä lämpimän peiton alle. Olisi uni maistunut sekä minulle, että Ruholle. Mielessä kuitenkin pyörivät heti päivän treenit ja ennen kaikkea ah-niin ihanat tutkimus- ja kehittämistyön verkkotehtävät, jotka olen jättänyt roikkumaan viikkokausiksi. Ja kuten huomaatte, tässä minä nytkin niitä niin ahkerasti naputtelen! (On tuo Word-tiedosto sentään auki...)
Nyt saa sitten kärsiä koko viikon ja itku silmässä tuhertaa kuivien tutkimusliirumlaarumia käsittelevien tehtävien äärellä.  "Hannu Uusitalo (1991, 79) toteaa, että karkeimmillaan laadullinen tutkimus on yksinkertaisesti aineiston ja analyysin ei-numeraalinen kuvaustapa. Laadullinen aineisto on usein ilmiasultaan tekstiä..." No mutta sehän on oikein mukavaa, Hannuseni! Oivallista suorastaan.
Kiinnosti (  )
Ei kiinnostanut (X)

Natinaa, rutinaa, yhyy.
Ei ei ei. Nyt rutinat sikseen. Ihan on taas omaa tyhmyyttä ja saamattomuutta tämä, joten ei saa valittaa. Haaste: ole 21 päivää valittamatta

Aamulla hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja sen jälkeen aamulenkille. Täydellinen ilma! Laitoin joululauluja soimaan kuulokkeista (ei mittään Nissen ja Nassen polkkia tai kellolöijoviisilapsetherätkäähohhoijaa-uikutuksia, vaan Frank Sinatraa ja Elvistä. <3) ja tassuttelin koiran kanssa sopivan rapeassa talvikelissä n. 40min. Paras aamun aloitus! Kyllä maistui lämmin puuro sen jälkeen.

Muutamat peiliposeeraukset piti tehdä, ennen kuin annoin hartioiden lyhistyä ja takapuolen levitä tähän tietokoneen äärelle.

Kuohuviinipissis. Vatsa kulkee edelleen muistona kesän iloisista illoista!

Sovittiin Heidin kanssa kehonkoostumusmittaus ensi viikolle. Se onkin mukava mennä heti maanantaiaamuna, tasan 9.00, kun lauantaina oli suunnitelmissa juoda tyttöjen kanssa muutama lasillinen kuohuvaa. Ai että!  Hyvänä puolena se, että ehkä tieto tulevasta mittauksesta pitää kädet poissa pikkujouluherkuista.

Olen viimeksi käynyt Inbody-mittauksessa keväällä 2012. Silloin mitat näyttivät tältä:

Paino: 65,7kg Rasva: 15,1kg Lihasmassa: 28kg Rasvaton massa: 50,6kg

Aikaisemman koutsin kanssa käytössä oli pihtimittaus. Oli kuukausittainen huippuhetki, kun rasvaa tiristettiin pihtien väliin. Mikäs sen mukavampaa, kuin napakka rutistus allista! Ja millit ylös ruutuvihkoon. Sitten varovaista olkapään yli kuikuilua, että olivatko lukemat muuttuneet minnekään vai jopa nousseet. Eloa jännän äärellä!

Keväällä koulussa tuli tehtyä pienimuotoinen liikuntatutkimus. Ideana oli tutkia kehittymistä 4 viikon harjoittelujakson aikana (tästä lisää myöhemmin). Tutkimusta varten valittiin kehitettävä lihasryhmä, kehitettävä ominaisuus ja laadittiin harjoitusohjelma. Otettiin alkumitat, välimittaukset ja loppumittaukset. Tällöin oli hyvä mahdollisuus tehdä erilaisia kehonkoostumusmittauksia ja havainnoida mittaustulosten eroja. Ramppasin yhden viikon ajan melkein joka päivä jonkin sortin mittauksessa, kun halusin nähdä, miten treenipäivät, lepopäivät ja mm. hiilihydraattitankkaus vaikuttavat koostumukseen. Esimerkki: Kun jalat oli treenattu, oli seuraavana päivänä rasvaprosentti matala ja lihasten paino jopa pari kiloa enemmän. Hiilihydraattitankkauksen jälkeen nesteet olivat mont prosenttia korkeammat, kuin lepopäivänä ja vähäisemmillä hiilihydraattimäärillä. 

Mittarit järjestetty niin, että ylin mittareista antoi alimman tuloksen.(Siis tottakai se matalin on se OIKEA tulos, eikö!)
1. Inbody
2. Ammattilaisen tekemä pihtimittaus
3. Tanita (MC-180 MA)
4. Omron- painovaaka (ei jaottele, vain vaaka)
5. Tanita (SC330 S) (ei jaottelua, vain vaaka)

Inbodyn ja alimmaisen mittarin ero oli rasvaprosentissa yli 10%. Inbodyn ja ammattilaisen tekemän pihtimittauksen ero oli 1%. Parhaiten tulokset vastasivat toisiaan, kun Inbodylla laittoi asetuksen "standard" ja vaakamaisella mittarilla kehotyypin "athlete". Tällöin heittoa oli vain muutama prosentti.

Kehonkoostumusmittaustuloksiin vaikuttavat nestetasapaino (treeni, hiilihydraatit, krapula), ruokailu, kuukautiset, suuri lihamassa jne. Kehoaan muokkaavilla urheilijoilla elektroniset mittarit eivät välttämättä anna todellista kuvaa kehonkoostumuksesta. Suuri lihasmassan määrä näkyy korkeana painoindeksinä ja hämää konetta, sillä mittausten perustana toimivat viitearvot.

Bioimpedanssimittaus jaottelee ja kertoo elimistön lihasmassan, rasvat, nesteet ja luumassan. Sen avulla saa myös arvion sisäelinten ympärille kertyneen rasvan määrästä. Hui. Elektronisen laitteen avulla saa kattavamman tuloksen, kuin pihtimittauksella, joka kertoo vain pinnallisen rasvan määrän. Pihtimittaus on toisaalta tarkempi, sillä siihen ei vaikuta vatsalaukun sisältö yms nesteet. Pihtimittaus on kuitenkin luotettava vain silloin, kun sen suorittaa kokenut mittaaja ja samasta kohdasta otetaan useampi mittaustulos. Kokematon mittaaja ei purista välttämättä tarpeeksi kovaa, saattaa kuopaista lihasta ja mittauskohta ei ole aina täsmällinen. Testattu on ja heitot olivat aika jännittäviä!

Ensi viikolla teen samaiset testit. Maanantaina mitat sekä Inbodylla, Omronilla, että Tanita-mittareilla. Jännityksellä odotan, mitä siellä on tapahtunut.

Energistä viikkoa! Jee jee!

Tässä tomppeli, joka jätti jääkaappiin raa'an munan, luuli sitä kypsäksi ja kopautti sen pöytään.

Kekkuli-Irmelin lepoviikko

Huhhuh. Aina ei tosiaan tarvitse tykittää hapottavia pudotussarjoja saadakseen lihakset kipeiksi. Keskiviikkoinen vierailu Method Putkisto Studiolla tuntui vielä eilenkin. Olin lopppuviikon kiusallisen tietoinen rintarankani olemassaolosta pallolla tehtyjen avaavien harjoitteiden jälkeen. Hengittäessäni jokainen kylkivälilihas tervehti tulehtuneen oloisena ja syvät vatsalihakset... No. Positiviista on, että minä tunsin ne. Olo oli kutakuinkin yhtä jäntevä, kuin tyhjentyneellä ilmapallolla.

Keskiviikkoiltana olo oli todella huono. Etoi, särki päätä, kaikki raajat olivat aivan jäässä ja kuumemittari näytti 34.7.  Vaikka olenkin aika cool, niin joku raja nyt sentään! Istuin kahden peiton alla pipo päässä, villapaita ja kahdet housut päällä... Ja silti vaan palelin. Olisi pitänyt varmaan laittaa nuotio keskelle petiä. Sillanalusspurgu-look oli muuten ihan täydellinen.
Keho huusi koko ajan energiaa ja ensimmäistä kertaa viikkoihin mielessä temmelsivät häiritsevällä tavalla karkit, pullat, pizzat, piirakat ja muut herkut. Tilanne oli vakava - kuvitelkaapa mielessänne hamsterin juoksupyörä, jossa pyörii korvapuusti! Saattaa tulla uniinkin. Ärsyttävää, että se pyörä vielä kitiseekin, kun pulla vaan pyörii ympyrää.

Ja onko muuten mitään ärsyttävämpää, kuin surkeat "näin taltutat makeanhimon"-ohjeet?  Kun makeanhimo yltyy suureksi, syö kourallinen manteleita. Kun makeanhimo uhkaa, nappaa pari pähkinää! Makeanhimo talttuu palasella tummaa suklaata, pienikin määrä riittää! Kun makeanhimo yltyy, juo lasillinen vettä!
Oikeasti! Tunkekaa ne mantelit johonkin... Paskimmat ohjeet!
Anteeksi, ei saa olla jyrkkä. Varmasti toimivaa. Minulle tulisi kyllä karkkihimossa vaan armoton kiukutus, jos pitäisi pari kuppaista mantelia rouskuttaa ja sitten olla niin erinomaisen tyytyväinen ja kylläinen. Mieluummin olen vaikka ilman! Se on itseasiassa helpompaa. Kas kun kukaan ei ole tajunnut vinkata, että kun tekee mieli makeaa, voit piirtää leivonnaisten kuvia ja kuvitella, että saat syödä ne piirtämäsi kökköset. Ihan yhtä hauskaa.

Mmmmmh. Kukapa nyt haluaisi pullaa, kun voi syödä herkullisia valkuaisia!!11 <3

Ananaksessa sentään on jotain järkeä!

Torstain pidin vapaata treenistä, koska keho tuntui täydellisen tulehtuneelta, jäykältä ja huonosti palautuneelta. Perjantaina lähdin hieman energisempänä rempomaan jalkatreeniä,. Kylmä hiki selässä, naama valkoisena ja vatsa krampissa. Ei mikään otollinen lähtökohta viikon kovimmalle treenille. Hetken aikaa kiukuteltuani, nieleskeltyäni oksennusta ja hengiteltyä syvään pää polvien välissä, oli aika jättää leikki sikseen ja suunnata kotiin lepäämään. Kotona naamani oli niin valkoinen, että olisin voinut hyvinkin soluttautua osaksi olmiyhteiskuntaa.

Ei siis auttanut kuin sujahtaa Bambi-villapaitaan ja ottaa päälle totaalinen lepovaihde. Ja sitä viikonloppuna tulikin harrastettua kiitettävästi. Lepoa nimittäin. Tuli lorvittua, vedettyä lonkkaa, huilattua, pidettyä paussia, hengähdettyä, lötköteltyä ja levähdettyä. Vain kevyttä tepastelua, muuten rentoa köllimistä, olemista, syömistä ja unta. Pari laiskaa etuposeerausyritelmää peilin edessä ja siinä se sitten olikin.

Aikuinen nainen mä oon...

Tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä. En koko ajan tunne jokaisen lihaksen kiinnittymis- ja lähtökohtaa, voin hengittää ilman, että tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa nikamien väliin. Ja hepulit ovat palanneet takaisin kuvioihin. Nyt vatsalihakset ovat kipeät ainoastaan nauramisesta, sillä liialla treenillä niitä ei ainakaan ole kurmuutettu.
Se olo kun et saisi nauraa ja sinua alkaa naurattaa ja sitten vasta naurattaakin kun mietit, ettet saisi nauraa ja sitten muistat jonkun tilanteen, missä sinua myös nauratti ja sitten ainakin naurattaa, kun muistelet kaikkea mikä naurattaa ja lopulta naurattaa se, että naurat. Näin. Ehkä se on tuo Bambi-villapaita, mikä aiheuttaa sekavaa nauruhepulointia? Hmmm.

Nyt pidetään peukut pystyssä, että alkava viikko starttaa energisissä ja innokkaissa merkeissä ja treeni osuu ja uppoaa (pakaraan) oikein kunnolla! Painon toivon nyt lähtevän kunnolla laskuun, (taas) päästiin alle 70kg lukemaan! Jospa nyt myös pysyttäisiin siellä. Ei kun siis pysytään. Tähän voisi nyt laittaa jonkun sellaisen ihanan motivaatiokuvan, jossa on joku tsemppaava teksti ja kisakireää lihaa.
Emmäää nyt taida kuitenkaan.

Drunkspiration

Vaan miten sitä malttaa nyt fitness-touhottaa (sehän on aivan pakollista, 24/7 tai ei ollenkaan!!), kun on luvassa joulutouhotusta? Pääsin vasta viime viikolla kunnon joulufiilikseen, mikä on muuten harvinaislaatuista!  Ei siis se joulufiilis, vaan se, että tämä intoilu alkoi vasta marraskuussa. Yleensä kun joululaulut soivat päässä jo syyskuussa ja kortit on väkerretty lokakuussa. Nyt se hössötys sitten alkaa. Kyllä! Minä tunnustan! Olen se ärsyttävä jouluihminen, joka alkaa ahdistella muita jouluun liittyvillä jutuillaan jo juhannuksen tienoolla. Heti kun ensimmäiset lehdet tippuvat maahan, säntään kauppaan tiedustelemaan ensimmäistä saapuvaa glögierää ja tapitan Youtubesta Tonttu Toljanteria. Lumiukkoa ei saa katsoa kuin jouluaattona!!
Kotia on jo vähän somisteltu joulukuntoon, yhdet pikkujoulut on omassa sotkuisessa kotoisassa keittiössä istuskeltu ja ensi viikolla saan vielä kasan ystäviä kylään pikkujouluilemaan. Ai että!

Pipari joka ei ole palanut, ei ole pipari ensinkään.

Sivistävää kirjallisuutta. Painavaa faktaa.

Viikon lainaus:
" Olen miettinytkin, mitä mun joulunalusvihasta on puuttunut... Even joulupäivitykset."
Ystäväni kommentti Facebookissa.

IFBB Bikini fitness kotletti

Kaverini tituleerasi minua yksi päivä fitness-urheilijaksi. Se tuntui hullulta! Fitness-urheilija? Tarkalleen ottaen bikini fitness-urheilija. Urheilija? Minä?
Tsihhihhiii.
"Mitä? Etkös sä nyt siihen kisaan kuitenkin treenaa?"
"Etkö ole ylpeä sun lajista?"
"Etkö pidä sitä lajia urheiluna?"

Toki, urheilija voi olla myös amatööritasoinen harrastaja. Ei tarvitse hikoilla työkseen, jotta voisi itseään urheilijaksi nimittää. Silti itse miellän urheilijaksi henkilön, jolla on oikeasti meriittejä lajista. En ole vielä kolunnut yksiäkään kilpailuja, joten yhtä lailla voisin olla tällä hetkellä mäkihyppääjä tai triathlonisti kuin fitness-urheilija. Onko maratoonari, jos ei ole juossut vielä yhtään maratonia?

Olen todella tyytyväinen kisapäätöksestä ja ylpeä sekä innoissani lajista, kiitos kysymästä. Tätä tulee elettyä ja hengitettyä vahvasti. Ja kyllä tämä ihan työstä käy. Vaikka ihan hupipuuhaa onkin. Vaatii kuitenkin paljon omistautumista.
Tjaa. En tiedä, ehkä minulla on jokin identiteettiongelma. Tokihan elämä pyörii tällä hetkellä aika täysin lajin ympärillä ja määritelmä itsestä on alkanut muuttua. Olen edelleen sisko, ystävä, koiranomistaja, opiskelija ja työläinen, mutta myös jotain muuta. Ahkera treenaaja? Tavoitteellinen ihminen? Vai se urheilija? Hmm, enpä tiedä. Mutta tuntuu jotenkin erikoiselta olla bikini fitness-urheilija ennen kuin on käynyt siellä lavalla näyttämässä peräänsä muille. "Hei katsokaa! Mä oon urheillut monta vuotta. Moikka!!"
Muut nimittäkööt itseään miksi vain haluavat. Ei minua hermostuta, vaikka joku muu kilpailuihin ensimmäistä kertaa valmistautuva olisi kirjoittanut bloginsa alaotsikkoon kissankorkuisin timanttikirjaimin "bikini fitness athlete". Antaa palaa! Osoittaa hyvää itsevarmuutta sekä intoa ja ylpeyttä lajia kohtaan.

Minä taidan kuitenkin tituleerata itseäni, ainakin vielä toistaiseksi, ihan vaan punttipenaksi ja fitnesstörpöksi. Rauhaa, rakkautta ja parsaa kaikille!

Kuva: Jaakko Manninen

Blogin lukijoille on myös tarjota erityismukavuutta näin Joulun alla! Yhteistyökumppanini Aminopörssi tarjoaa kaikille fitnesstonttuiluni seurailijoille 10% alennuksen verkkokauppaan! Alennuksen saat aktivoitua koodilla jouluale. Sivuilta löytyy myös erikseen oma joulukauppa, mistä löytyy lahjavinkkejä. Ei kun vain tilailemaan!

Method Putkistoa ja poseerausta

Tunnustaudun rankan kuntosalitreenin ystäväksi. Mikä olisikaan parempaa kuin hieraista magnesiumia käsiin ja puhkua ja pullistella maksimipainojen äärellä! Tai potkia ja mukiloida treenikaveria (eli saada itse kuonoonsa ja sylkeä verta) haisevalla nyrkkeilysalilla!
Pilatekset, venyttelyt, joogat sun muut ovat olleet aina lajeja, jotka eivät maistu ja vuosien saatossa kehonhallinnan harjoituttaminen on jäänyt vähäiseksi. Ohjasin jossain vaiheessa viikottain syvävenyttelyä ja syväjumppaa. Silloin tuli keskityttyä hartaasti syviin lihaksiin, kehon kireyksiin ja oikeanlaiseen hengitystekniikkaan. Tasan tarkkaan vain niiden tuntien ajan. Kehonhuolto on ollut minulle aina kuin hammaslangan käyttö. Tiedän, että pitäisi, mutta ei sitten kuitenkaan tule tehtyä asialle mitään. Vaikka sitä kehonhallintaa tarvitaan lajissa kuin lajissa ja päivittäisissä askareissa. Vaan niin sitä on aina uskotellut itselleen, että kyllähän se puoli on aivan kunnossa, kun olen sentään ratsastanut, lumilautaillut, nyrkkeillyt, remponut kuntosalilla... Kyllähän ne siellä aktivoituvat, ei kai niitä nyt enää tarvitse erikseen harjoittaa.. Eihän?

Viime viikolla treenatessa aloin miettiä, miten paljon syvien lihasten hallinta vaikuttaa myös poseerausasennoissa ja syvien lihasten puutteellisesta aktivoinnistahan nostovyön tulo kuvioihinkin kielii: vatsa on päässyt paineistumaan, kun olen väärällä tavalla sitä aktivoinut raskaissa nostoissa. Kuitenkaan vyö ja sen tuoma teennäinen tuki eivät ole mielestäni mitään keinoja puuttua pulmaan ja korjata asia. Kireyksiäkin on löytynyt yllättävistä paikoista. Otin yhteyttä Jyväskylän Method Putkisto-ohjaajaan, Elina Pihlajamäkeen. Elina on liikuntatieteiden maisteri, Method Putkisto-ohjaaja ja Method Putkisto pilates-ohjaaja, jolla on kodikas studio ihan kotini välittömässä läheisyydessä. Sieltä löytyi heti ymmärrystä lajivaatimuksia ajatellen ja kannustusta tulla metodi-ryhmän tunnille.

Lehtijuttu oikeanlaisesta liikunnasta/KSML

Aamu starttasi klo 6.50. Vihreää teetä, karnitiinia ja monivitamiinia, pari valkuaista ja desi mehukeittoa mahaan, pipo päähän ja kohti Method Putkisto-studiota.

Studio keskellä kaupunkia: Yliopistonkatu 23 !

Tunti alkoi 7.45. Meitä oli pieni ryhmä. Hilauduin tottumuksesta takariviin, kuten aina silloin, kun olen keltanokkana jossain. Näin tietenkin sieluni silmin itseni räveltämässä ja sätkimässä matolla. Pallo jatkuvasti karkuteillä. Juomapullo kumossa... Kyllä, takarivi on turvallinen valinta ja sinne jäin!

Method Putkisto on siis Marja Putkiston kehittämä syvävenytys- ja kehonhallintatekniikka, jonka avulla voi kohentaa ryhtiä sekä vahvistaa ja hoitaa kehoa. Harjoitteissa opetellaan oman kehon tutkimista ja aktivointia. Tuntiin sisältyi syvävenytys- ja syväjumppaharjoitteita, joihin liittyi vahvasti oikeanlainen hengitystekniikka- ja rytmi sekä oman kehon tunnustelu. Liikkeisiin liittyi paljon rangan hallintaa pallon kanssa ja ilman, syvien lihasten aktivointia erilaisissa liikkeissä, sekä venyttäviä ja avaavia liikkeitä.
Taustalla soi vain vaimeasti musiikki, sali oli lämpötilaltaan juuri sopiva. Pystyin keskittymään täydellisesti omaan tekemiseeni. Pienillä asentomuutoksilla ja tietoisella lihasten aktivoinnilla sai uskomattomia tuntemuksia aikaan. Enkä edes lähde puimaan hengityksen merkitystä tässä asiassa. Sillä todella on merkitystä, missä vaiheessa ja miten hengittää, oli sitten kuntosalilla tai lattialla vaakatasossa. Oli miten oli - kaikki ennakkoasenteeni ja mielikuvani kehonhallinnan tylsyydestä karisivat saman tien. Ei siinä tylsistyä ehtinyt, kun jatkuvasti paikansi jotain uutta ja asentoa sai koko ajan kehittää ja muokata. Ja kun se syvien lihasten aktivointi ei ole vain sitä, että vedetään napaa kohti selkärankaa. Kyllä sai rentouttaa lihaksen sieltä ja aktivoida toisen täältä, muuttaa hengityksen kulkusuuntaa, venkslata ja puhista, että sai paketin toimimaan oikeassa järjestyksessä. Reilu tunti hujahti aivan siivillä!

Elinalla on ihanan rauhallinen, mutta energinen ja varma tyyli ohjata. Ohjausotteissa tuntuu ja kuuluu vankka ammattitaito - ei siis ihme, että hänet valittiin vuoden Method Putkisto-ohjaajaksi! Kun asento vinksotti hiemankaan tai hengitys rytmittyi väärällä tavalla, tuli korjaava ote. Tunnilla tuli koettua monta ahaa-elämystä, löydettyä (pelottavan) monta kireää kohtaa ja rentouduttua. Tunnin loppuvaiheilla päätä alkoi hieman särkeä ja olo muuttui etovaksi. Koitin juoda koko ajan runsaasti vettä, sillä arvelin, että punttijuntin elimistö saattaisikin mennä tällaisesta yllättävästä tietoisuudesta ja venytyksestä ja vanutuksesta ja hengittelystä shokkiin. Kyllä ne jumit lähtivät avautumaan ja katkeileva hengitys alkoi soljua loppua kohti eri tavalla.

Tunnin jälkeen vaihdettiin vielä muutama sananen ja sain hyviä vinkkejä harjoitteita ajatellen. Myös kotiläksyjä on luvassa! Kiitos, Elina! Otan Method Putkisto-harjoitteet todellakin osaksi treeniohjelmaani. Tämän kirjoittajan kehonhallinta on syksyn kisoissa aivan omaa luokkaansa! No, niin ainakin kovasti uhoan tässä vaiheessa. ;)

Putkisto-treeneistä säntäsin takaisin kotiin, tempaisin loput aamupalasta naamariin, katselin hetken aikaa videoita oikeaoppisista T-kävelyistä ja pyllistelyistä ja säntäsin valmentajani, Heidin, kanssa poseerausharjoituksiin.

Päivän ohjelmassa oli minulle sopivimman etuposeerauksen metsästys. Heidi oli tulostanut  Anna Virmajoen asentoja ja niitä kieli keskellä suuta matkiessa työntelin painoa puolelta toiselle. Jotenkin asennoissa oli koko ajan luonnoton könötys tai sitten näytin pitkästyneeltä, käyrältä, ylitaipuneelta, laiskalta, pönäkältä, pyjamabanaanilta.. Kunnes sitten viimeisillä treeniminuuteilla jossain napsahti, ja luonteva ja toimiva tapa poseerata löytyi! Jes! Nyt kun vielä saisin saman poseerauksen toistettua joka kerta ja lyötyä käden oikeaan kohtaan lanteelle. Ja kun vielä saisi kuvankin siitä könötyksestä. Ai että. Oltaisiin jo voiton puolella! Vielähän tuo puuha on jotenkin surkuhupaisan näköistä. Tulisi varmasti hyvin mainosta, jos kuvaisin sitä koikkelehtimista. Olisi naurunappulassa, riemurasiassa ja muualla varmaan ensitilassa kuvamateriaalia.Nahkaisilla korkokengillä liukastelu oikein imarteli lavaesiintymistäni...

Jos joku on asia on varma, niin työ ja rasva eivät ihan äkkiseltään lopu!

Karu totuus! Ei ihan mikään Anna tai muu siro neitonen. Ehta mave-pena!

 

Asian ytimessä: Bikineitä ja pakaraa!

Minulle on nälvitty, että tulen näkemään vielä lukuisia painajaisia siitä, että pakaroissa ei ole rasvan alla yhtään lihasta ja dieetin jälkeen kapuan lavalle laattamaisen lättäpyllyn kanssa (pahin pelko ja murhe numero 1). Olen myös nähnyt monta unta, jossa olen unohtanut kokonaan dieetata ja kömpinyt lavalle pehmeänä kuin pulla ja valkoisena, jopa hieman sinertävänä, kuin marinoimaton broileri. Kerran kisoissa piti myös esittää vapaaohjelma. En ollut valmistellut mitään, joten kokkasin bikinit päällä tuomaristolle, joka koostui kouluni opettajista. Sen tyyppistä. Jos näin 10kk ennen kilpailuja on jo tällaista, mitä se on viimeisinä kuukausina tai viikkoina?  Oivoi...

Pallosta mallia! Älä tule lättäkankku, tule pyöree kankku!

Viime yönä näin jälleen näitä karmivia fitness-painajaisia. Rankkaa!! Olen pyöritellyt kovasti mielessä bikinien väriä ja päälimmäisenä jäi mieleen se, että unessa minulla oli aivan järkyttävät, vihreät leopardikuvioiset bikinit, joissa oli kultaiset koristelut. Öh... Kiitos vain alitajunta, mutta taidan jättää tämän huippuidean käyttämättä kuitenkin. Värivaihtoehtoja, malleja, kuoseja... Kaikkea on niin paljon! Vaikea päättää, mikä on suosikki! Turkoosi on kaunis väri, näyttävä ja raikas. Kuitenkin turkoosia on varmaan yli puolella kilpailijoista. Keltainen sopii paremmin tummahiuksisille. Pinkki olisi upea, mutta tuntuu jotenkin tylsältä valinnalta. Tummansininen olisi klassinen ja tyylikäs, mutta onko se tarpeeksi näyttävä? Vihreä olisi näyttävä, raikas ja ei vielä niin käytetty. Hmm! Vaikea paikka! Limenvihreä on saanut toistaiseksi aika paljon kannatusta. Mitä mieltä sinä olet? Nyt äänestystä pystyyn! Hyväksyttävä vaihtoehto ei sitten ole mikään sinapinruskea!!
Se on ainakin selvä, että kimallusta tulee ja PALJON!

Kuvat: fitmessprodirect.com

Viime viikko loppui perjantaina jalkapäivään ja jatkui eilen jalkapäivällä. Monipuolista, eikö totta! Tärkeintä lihasryhmää, eli perää ei voi liikaa treenata! Ohjelmassa oli eilen kyykkyä, penkille nousua, askelkyykkyä ja jalannostoa, prässiä, pakarapotkua, reiden ojennusta... Ekstrana tein lantionnostoa, 3 x 10 95kg. Suosikkiliike ja huippupolte pakaraan ja takareisiin. Ugh! Tänään tuntuu siltä, että on tullut tehtyä. Tuolin ja kankun väliin olisi mukava laittaa esimerkiksi uimarengas. Auts! Kai kaikki uskoisivat, että hei kyllä mä oon vaan treenannut ja siis URHEILIJA enkä mikään peräpukamista kärsivä pulimamma!
Perjantaina kyykkäsin 80kg, mikä on näille mummopolville huipputulos. Eivätkä edes ärtyneet erityisesti. Ensi kerralla laitetaan muuten lisää! Menen näyttämään salin testosteroniosastolle, mistä on tytöt tehty!! Lopputulos on luultavasti tämä:

Riina kirjoitti blogissaan lihaksen aktivoinnista ja tästä aiheesta tuli eilen keskusteltua ystäväni kanssa, joka pohti sitä, miksi toiset esimerkiksi prässäävät pienemmillä painoilla, vaikka näyttäisi ulkoisesti siltä, että edellytyksiä suurempiin treenikuormiin olisi. Treenissä on toki tärkeää saada lihakselle ylikuormitusta, mutta isoilla painoilla vääntäminen on täysin turhaa, jos on hakusessa mitä treenataan, miten ja miksi treenataan. Jos ei ole ymmärrystä siitä, mitkä lihakset liikkeessä kuormittuvat, eikä kykyä hahmottaa lihasryhmää, menee treenistä harakoille aika suuri osa. Tärkeintä on keskittyä lihaksen aktivoimiseen ja tuntumaan. Ja tähän keskittyminen on mahdottomuus, jos tekniikka falskaa.

Hyvä esimerkki usein väärin tehdystä liikkeestä on maastaveto. Erityisesti suorinjaloin maastaveto on vakiintunut monien pyöreämpää pakaraa ja muodokkaampaa takareittä havittelevien naisten treeniohjelmaan. Monesti tekniikassa mättää se, että lapatuki on puutteellinen ja tanko roikkuu käsien ja selän varassa ilmassa. Syviä lihaksia ei aktivoida ja vatsa pullistuu ulos. Tanko lasketaan tässä asennossa alas, selällä riuhdotaan kuorma ylös, selkä pyöristyy liikkeen lopussa ja pakara on koko liikkeen ajan passiivinen. Monet kommentoivatkin liikkeen tuntuvan ainoastaan selässä, koska heillä ei ole kykyä aktivoida pakaraa.

SJMV
pääsuorittajat: iso pakaralihas, hamstringit
avustaja: selän ojentajat




Suoritusohje:
Ota kapeahko haara-asento, polvissa pieni jousto.
Vedä lapaluita kevyesti yhteen ja hartioita taakse. Ajattele, että alaselässä on pieni notkoasento ja työnnä takapuolta pitkälle taakse, jolloin paino siirtyy kantapäille.
Tanko liukuu hitaasti reittä pitkin polven alapuolelle. Pidä selkä suorana.
Vedä tanko rauhallisesti ylös ojentamalla lantiota. Purista pakaroita ylhäällä yhteen ja laske hitaasti 1,2,3.

SJMV

Nyt eväiden valmistamista, kirpputorille pari säkillistä tavaraa ja treenaamaan rintaa ja hauista!
Pumpatkaa sitä pakaraa!!

Pulimummo vai fitness-atleetti?