Maastavetoa

Maastavetoa

torstai 7. marraskuuta 2013

Pinkkiä sen olla pitää.


Tänään kotiutui uuden uusi toverini nostovyö. Pinkki - tietenkin. Minusta ei olisi varmasti edes tullut mitään fitnessharrastajaa, ellei teini-iässä kokematta jäänyt pissisvaiheeni olisi puskenut pinnalle aikuisiässä. Kumpi sitten on parempi tai pahempi: hämmästynyt varpunen-tyyliset peiliposeeraukset ja kuvat kananmunista, vai kirjakielellä kvanttimekaniikan suhdetta luumukiisseliin käsittelevät Himasmaisen-nokkelat filosofiset kirjoitukset?

Gootimaisen eteerinen töllistely kaukaisuuteen. Uh.

Minulla on viha-rakkaus-suhde tähän vyöhärveliin. Naama muuttuu yhtä pinkiksi kuin ko. kapistus kun joudun pukertamaan sen päälle. XS. Rutistaa kivasti vyötäröllä mukana tutisevat ylimääräisyydet.
Nyt jalkapäivinä keskitytään oikein tosissaan peppujumppaan  pidemmillä toistoilla. (ei sentään pumppipamppia, vaan toistot 8-12) Ja pidetään pinkkiä vyötä. Takareiden pihviä keskittyneesti ja mukavasti makuuasennossa pumppaillessa tuumin, että vain Cosmopolitan-lehti ja pinkki Dietmix-juomapullo uupuvat. Sen verran uskottavalta se räpeltämiseni miesten keskellä näytti.
Mutta sain minäkin kovan pumpin päälle, ai että! Tosin käsivarteen, ranteen yläpuolelle.

Totta puhuakseni, treeni tuntuu nyt ihan eri tavalla. Lihaksen saa todella väsytettyä ja treenin jälkeen vyöllä on ainakin se funktio, että se pitää ihmisen pystyasennossa. Voisi olla, että muuten olisin niin vetkula, että en saisi itseäni edes vatuloitua kotiin.
 Mukava oli myös kyykkäillä, kun jalkaan olivat valikoituneet Adidaksen legginsit. Oikein kiva ajatus, ihanat ovat pökät, vaan läpinäkyvyys on sitä luokkaa, että olisi oikeastaan sama treenata pelkät aluskalsarit jalassa. Niin paljon kuin tykkäänkin esitellä kehitysvaiheessa olevia gluteuksiani, on kuitenkin mukavampaa kyykätä niin, etteivät genitaalialueet vilku kanssatreenaajien silmänurkassa.

Jalkatreenissä oli tänään mm. suorin jaloin maastavetoa käsipainoilla, prässiä, pakarapotkua, takakyykkyä polvillaan, penkille nousuja...
Yhteensä 10 liikettä, 3-5 sarjaa. Penkillenousut tosin tuntuivat kohtuullisen tiukoilta, kun 12,5kg painojen sijaan nappasin käsiin ensin vahingossa 17,5kg. Piti hetki miettiä, miten voi tuntua niin tiukalta.

Tavarat tiptop myös salilla!
Koska päivittäin unohdan jotain, en voinut tehdä poikkeusta tänäänkään. Jätinkin siis palautusjuomat kotiin. Mutta hei - muistin sentään shakerin!! Että ei nyt täysin tarvinnut olla ilman katu-uskottavaa rekvisiittaa. Onneksi kaikkien proteiininnälkäisten fitnesshirmujen suosima Valio (ylistetty olkoon hän) pelasti proteiinisynteesin häiriintymättömän käynnistymisen muutamallakymmenellä proteiinigrammalla. Ei kun vain pahimpaan paniikkiin vähän profeelia ja äkkiä kotiin tankille, ennen anabolisen ikkunan sulkeutumista!

Ime sitä  protskua!


Paino junnailee paikallaan ja pari päivää onkin ollut jotenkin erikoinen olo. Siis sikäli, että ruoka ei maistunut. Tänään nälkä oli heti aamusta valtava, kuten pitääkin, ja ruoka-aikoja on odottanut vatsa kurnien. Ihanaa kun saa syödä!
Tässä tempaisin juuri iltapalaa saunan päälle. 200g marjoja, 3 valkuaista, 2dl mehukeittoa, ruisleipää, leikkelettä, kurkkua ja kasa omegaa. Eiköhän maistu uni ihan kiitettävästi tällä evästämisellä.
Voi kun pitää olla näin kärsimätön. Hullunkiilto silmissä könyän vaa'alle ja odotan maagisia tuloksia, vaikka tietäähän sen, että nopeaa puuhaa tämä ei ole, eikä vaaka kerro koko totuutta. Vaan kun tuota fläsää on vielä kiitettävät määrät rutisteltava pois...



Kriittisimmät alueet (lue. kasvot) sensuroitu.
 Luin muuten viime viikolla erään positiivisen hevosaiheisen foorumin absoluuttisia totuuksia ja opin sieltä, että vaaleiden hiusten myötä minusta on tullut ihan tavallisen pallinaaman näköinen. Onneksi televisiossa on nykyään roppakaupalla ohjelmia, joissa tavallisista pallinaamoista tehdään kauniita ja kiinnostavia ei-pallinaamoja. Ja taas on yksi hyvä syy lisää tälle fitnessharrastukselle! Kun tästä rungosta kuorii sen 10kg pois, ihon vetää ruskeaksi ja öljytyksi ja kuorruttaa koko komeuden kristalleilla ja övereillä tekojalokivillä, minustakin tulee hetkeksi mielenkiintoinen ja epätavallinen.
Pallinaamasta voi tosin olla vaikea päästä eroon.
Nämä poskipäät ovat kuulkaa geeneissä!!

PS. Olin näköjään ottanut vahingossa kuvan lavuaarista. Olkaa hyvä! Salin vessan lavuaari.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti