Hiljaiseloa torstaista saakka - pöyristyttävää! Suu on kyllä käynyt tasaisen tappavaan tahtiin ja kovasti olisi ollut taas avautumista ja ihmettelyä ja tunarointia tänne tarinoitavaksi. Pahoin pelkään, että myös tästä tulee pitkä ja sekava sepustus, jossa käsittelen elämääni aina lapsuuden sammakkotraumoista nykyhetken Pepsi-Max addiktioon.
Viime viikolla tein kaikki salitreenit putkeen ja pidin viikonlopun täydellistä treenilepoa. Perjantaina oli pikkujoulut, joissa pääsi katsomaan teatterimusikaalia. Hngghh...Pääsi. Vai joutui?
Itse nautin kovasti teatterista, mutta musikaalit... Ne ovat aina aiheuttaneet jonkinasteista myötähäpeää. Ei ehkä ole järin häävi lähtötilanne, jos kuiskaa vierssä istuvalle kavaljeerilleen ennen näytöstä: "Mua aina hävettää kun joku laulaa" Toisaalta, kesällä tuumasin myös kalastuksesta: "Pahinta ois jos tulis kala." Ehkä minun mielipidettäni ei edes kannata kysyä. Harmi vaan, että kerron sen aina silti. Pulmallista!
Yritin ajatella positiivisesti - luonnollinen kasvoklinikka! Pientä nykimistä oli havaittavissa. Kanssakatsojat nyökyttelivät hyväksyvästi - siinä on eläytymiskykyinen yksilö!
Kun iloiset satuhahmojen rallattelut ja tanssahtelut jatkuivat toista tuntia, alkoi otsasuoni pikkuhiljaa tykytellä siihen malliin, että olisi tehnyt mieli nousta, vetää nuttura auki ja mennä rempomaan maastavetomaksimeita metallimusiikin tahtiin. ÄÄRRRÄÄRRRÄYH! Medeiaa soimaan ja levypainojen paiskomista lattiaan!
Kuitenkin päätin käyttäytyä kuin hieno nainen (vai kuin aikuinen??) ristin toisen jalkani toisen jalan päälle, pyyhkäisin mekkoni suoraksi ja jatkoin näytöksen katselua kestohymy huulillani. Edustusrouva-ainesta! No doubt!!
Tänään tuli paketti Aminopörssistä! Jee, kiitoksia! Toimitus oli uskomattoman ripeää. Parissa päivässä olivat jo tuotteet postissa. Vastaanottajasta ei voi sanoa samaa. Kovin ripeästi eivät nimittäin tuotteet löytäneet kotiin. Monesti tulee sännättyä viime tingassa niitä paketteja hakemaan. Anteeksi Postin tädit! Nyt on karnitiinia, on aminoa, on vihreää teetä ja ja tribulusta! Pillerinpyörittely alkoi välittömästi.
Viikonloppuna pääsi tosiaan rentoutumaan mökillä. Ensimmäistä kertaa olin reissussa tarkan ruokavalion ja eväspurnukoiden kanssa. Lauantaiaamuna kömmin puntarille ja valmentajalta tuli ohjeistus jättää hiilihydraatit pois muilta aterioilta paitsi aamupalalta. Himputti. Pakkailun lomassa kananmunien keittelyä ja matkalla kyläpaikkaan piipahdus kauppaan täydentämään vihannesosastoa. Automatkalla katabolia taltutettiin herkkueväillä. Hieman kaalia ja valkuaisia ja mmmmm.... Kuljettaja ei edes vihertänyt! Työkaverit olivat samaisesta annoksesta toista mieltä. "Miks täällä haisee viemäri!! Siis mitä sä syöt??"
Olen täydellinen fitness-keltanokka ja saatan saada täysityrmäyksen ja aikaan sen, että joku tyrskäyttää palautusjuomat nenästään näppäimistölle, mutta: mielestäni ruokavalion noudattamisessa on muistettava maalaisjärki ja se, että elämässä on muutakin kuin se ruokavaliopaperi, grammat ja tarkat säännöt. Eikä se lopputulos ole kiinni yksittäisestä kerrasta tai yhden ruoka-aineen unohtumisesta tai korvaamisesta. Kyllä, aion noudattaa ruokavaliota niin tarkasti kuin suinkin ja kisadieetillä 100%. Kuitenkin tuntuu siltä, että tämä asia jos joku on sellainen, jonka takia moni on vetänyt parsakaalit liian pitkälle nenään ja bikinihousut turhan kireälle pyllyvakoon. Persettä kiristää itselläni hyvän jalkatreenin jälkeen ihan tarpeeksi, niin itse en jaksa vouhottaa. Tai jaksan, mutta pyrin tekemään sitä mahdollisimman vähän.
Teininä syömishäiriötyyppistä ongelmatiikkaa oli itselläkin ja kyllä tietynlainen oireilu/ajattelu on aikuisiälläkin ollut riesana. Siis iik. Yksi sairas lajinharrastaja lisää! No hei, ajattelin sanoa heti, että kukaan ei sitten saa hepulia ja liity fitnessvastaisiin mielenosoituksiin kun kisojen jälkeen olen pullahtanut. Tai järsin laastia. Ai miksi laastia? No muuten vaan. Jos oma kuuppa ei kestä, on ympärillä onneksi edes muutama täysin normaalijärjissään oleva ihminen, jolla on kaikki lepakot tapulissa. Ainakin paperilla.
Ruokailut ovat aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia, morkkiksia, liiallista syömistä, liian vähäistä syömistä. Stressin ja tunteiden kanavointia, väsymyksen taltuttamista.. You name it. Kuitenkin hallinta ruokailujen suhteen on ollut omissa hyppysissä jo pitkään, samoin kuin järki, armollisuus ja kohtuus. Vuosien varrella on koettu ja opiskeltu, miten ihmisen tulee syödä. Ja se ei todellakaan ole 100g kurkkua, lasi vettä ja näkkileipä. Ehkä herkkupäivinä omena. Juu ei.
Projektin myötä olen huomannut sekä negatiivisia, että positiivisia vaikutuksia omassa ajattelussa ja ylipäätään olossa. Positiivinen vaikutus on se, että mieleni ei tee makeaa, ei ole erityisiä mielitekoja muutenkaan. Verensokeri pysyy tasaisena, syön hyvin, en ole kovin nälkäinen enkä väsynyt. Ei tule sellaista hirveää syön koko jääkaapin, varaston ja naapurit ja niiden lemmikkimarsut-oloja. Eikä ruokaa tarvitse miettiä. Siitä on tullut enemmänkin tavoitetta tukevaa polttoainetta, kuin keino nauttia ja rentoutua. Sen kun vain ottaa purnukan ja syö. Joka päivä melkein samaa ruokaa, niin kyllä on helppoa! Menet vain lapun mukaan ja pistät leipäluukusta alas mitä käsketään ja milloin käsketään. Monen mielestä ehkä painajaismaista, minusta helppoa ja kätevää kiireisen arjen keskellä!
Negatiivisena puolena olen huomannut, että minun on todella vaikea höllätä, muuttaa suunnitelmia tai rentoutua. Pelottaa syödä ohi ruokavalion tai pitää herkkupäiviä. Pelottaa, että menettää sen hyvän otteen ja kurin, mikä on syyskuusta lähtien ollut. Tulisikohan karkista taas tapa ja addiktio? En uskalla ottaa riskiä ja maistaa! Onneksi en tykkää suklaasta, niin uskallan syödä sitä jouluna. HA!
Palatakseni siihen, että olin viikonloppuna kyläilemässä, taisin lopulta ottaa ruokavaliostani enemmän stressiä kuin isäntäväki. Apua, apua, aaapuuua! Miten suhtaudutaan siihen, että vieras kaivaa omaa evästä pöytään? Jos ajatellaan, että siinä on kyllä nipottava ja häiriintynyt votakka. (no sehän on totuus, mutta yritän esittää jotain muuta) Turhaan stressattu! Tomera käsky kävi, että jatkossa pitää vain kertoa heille, mitä minä syön ja en syö ja varmasti saan sitä, mikä käy. Projekti sai täyden tuen ja kannatuksen. Harmi vaan kun on sen sorttinen tapaus, että avun vastaanottaminen ja pyytäminen on hankalaa, niin voi vain kuvitella, miten oli hankalaa kakistaa ulos, että hei selvä, onpa hieno juttu, voisin ottaa kanani ilman mausteita! "Ei sillä niin väliä... No eiii oo pakko... Nooooo...."
Päätin kuitenkin, että höllään edes jossain asiassa ja niin vain lauantaina uittelin sisäfilepalasia kiehuvassa öljyssä, kun fondue-padat kannettiin pöytään. Mutta ha - ei hiilihydraatteja! Vaakakin näytti seuraavana päivänä 400g vähemmän. Ja öljyhän on kasviöljyä! Siis terveellistä, eikö vain??
Kahvipöydässä istuminen oli hieman kiusallista. En perusta kahvista ja kehon lämpötila oli korkealla muutenkin, joten teekään ei maistunut. Siinä sitä sitten särpittiin ah-niin-makoisaa kraanavettä ja jätettiin kahvileivät koskemattomina vateihin. Punotti poskia. Mmmm, oikein maistuvaa vettä! Sopiva tarjoilulämpötila! Ihanko teillä tulee tällaista omasta kraanasta? Ajatella.
 |
| Nälkäinen fitness-eskimo vyörymässä parsakaalikaupoille. |
Viime viikolla tein kaikki salitreenit putkeen ja pidin viikonlopun täydellistä treenilepoa. Perjantaina oli pikkujoulut, joissa pääsi katsomaan teatterimusikaalia. Hngghh...Pääsi. Vai joutui?
Itse nautin kovasti teatterista, mutta musikaalit... Ne ovat aina aiheuttaneet jonkinasteista myötähäpeää. Ei ehkä ole järin häävi lähtötilanne, jos kuiskaa vierssä istuvalle kavaljeerilleen ennen näytöstä: "Mua aina hävettää kun joku laulaa" Toisaalta, kesällä tuumasin myös kalastuksesta: "Pahinta ois jos tulis kala." Ehkä minun mielipidettäni ei edes kannata kysyä. Harmi vaan, että kerron sen aina silti. Pulmallista!
Yritin ajatella positiivisesti - luonnollinen kasvoklinikka! Pientä nykimistä oli havaittavissa. Kanssakatsojat nyökyttelivät hyväksyvästi - siinä on eläytymiskykyinen yksilö!
Kun iloiset satuhahmojen rallattelut ja tanssahtelut jatkuivat toista tuntia, alkoi otsasuoni pikkuhiljaa tykytellä siihen malliin, että olisi tehnyt mieli nousta, vetää nuttura auki ja mennä rempomaan maastavetomaksimeita metallimusiikin tahtiin. ÄÄRRRÄÄRRRÄYH! Medeiaa soimaan ja levypainojen paiskomista lattiaan!
Kuitenkin päätin käyttäytyä kuin hieno nainen (vai kuin aikuinen??) ristin toisen jalkani toisen jalan päälle, pyyhkäisin mekkoni suoraksi ja jatkoin näytöksen katselua kestohymy huulillani. Edustusrouva-ainesta! No doubt!!
Tänään tuli paketti Aminopörssistä! Jee, kiitoksia! Toimitus oli uskomattoman ripeää. Parissa päivässä olivat jo tuotteet postissa. Vastaanottajasta ei voi sanoa samaa. Kovin ripeästi eivät nimittäin tuotteet löytäneet kotiin. Monesti tulee sännättyä viime tingassa niitä paketteja hakemaan. Anteeksi Postin tädit! Nyt on karnitiinia, on aminoa, on vihreää teetä ja ja tribulusta! Pillerinpyörittely alkoi välittömästi.
 |
| www.aminoporssi.fi |
 |
| Millainen suhde teillä on lisäravinteisiin? Utelias, negativinen? Suurkuluttaja? |
Olen täydellinen fitness-keltanokka ja saatan saada täysityrmäyksen ja aikaan sen, että joku tyrskäyttää palautusjuomat nenästään näppäimistölle, mutta: mielestäni ruokavalion noudattamisessa on muistettava maalaisjärki ja se, että elämässä on muutakin kuin se ruokavaliopaperi, grammat ja tarkat säännöt. Eikä se lopputulos ole kiinni yksittäisestä kerrasta tai yhden ruoka-aineen unohtumisesta tai korvaamisesta. Kyllä, aion noudattaa ruokavaliota niin tarkasti kuin suinkin ja kisadieetillä 100%. Kuitenkin tuntuu siltä, että tämä asia jos joku on sellainen, jonka takia moni on vetänyt parsakaalit liian pitkälle nenään ja bikinihousut turhan kireälle pyllyvakoon. Persettä kiristää itselläni hyvän jalkatreenin jälkeen ihan tarpeeksi, niin itse en jaksa vouhottaa. Tai jaksan, mutta pyrin tekemään sitä mahdollisimman vähän.
Teininä syömishäiriötyyppistä ongelmatiikkaa oli itselläkin ja kyllä tietynlainen oireilu/ajattelu on aikuisiälläkin ollut riesana. Siis iik. Yksi sairas lajinharrastaja lisää! No hei, ajattelin sanoa heti, että kukaan ei sitten saa hepulia ja liity fitnessvastaisiin mielenosoituksiin kun kisojen jälkeen olen pullahtanut. Tai järsin laastia. Ai miksi laastia? No muuten vaan. Jos oma kuuppa ei kestä, on ympärillä onneksi edes muutama täysin normaalijärjissään oleva ihminen, jolla on kaikki lepakot tapulissa. Ainakin paperilla.
Ruokailut ovat aiheuttaneet paljon harmaita hiuksia, morkkiksia, liiallista syömistä, liian vähäistä syömistä. Stressin ja tunteiden kanavointia, väsymyksen taltuttamista.. You name it. Kuitenkin hallinta ruokailujen suhteen on ollut omissa hyppysissä jo pitkään, samoin kuin järki, armollisuus ja kohtuus. Vuosien varrella on koettu ja opiskeltu, miten ihmisen tulee syödä. Ja se ei todellakaan ole 100g kurkkua, lasi vettä ja näkkileipä. Ehkä herkkupäivinä omena. Juu ei.
Projektin myötä olen huomannut sekä negatiivisia, että positiivisia vaikutuksia omassa ajattelussa ja ylipäätään olossa. Positiivinen vaikutus on se, että mieleni ei tee makeaa, ei ole erityisiä mielitekoja muutenkaan. Verensokeri pysyy tasaisena, syön hyvin, en ole kovin nälkäinen enkä väsynyt. Ei tule sellaista hirveää syön koko jääkaapin, varaston ja naapurit ja niiden lemmikkimarsut-oloja. Eikä ruokaa tarvitse miettiä. Siitä on tullut enemmänkin tavoitetta tukevaa polttoainetta, kuin keino nauttia ja rentoutua. Sen kun vain ottaa purnukan ja syö. Joka päivä melkein samaa ruokaa, niin kyllä on helppoa! Menet vain lapun mukaan ja pistät leipäluukusta alas mitä käsketään ja milloin käsketään. Monen mielestä ehkä painajaismaista, minusta helppoa ja kätevää kiireisen arjen keskellä!
Negatiivisena puolena olen huomannut, että minun on todella vaikea höllätä, muuttaa suunnitelmia tai rentoutua. Pelottaa syödä ohi ruokavalion tai pitää herkkupäiviä. Pelottaa, että menettää sen hyvän otteen ja kurin, mikä on syyskuusta lähtien ollut. Tulisikohan karkista taas tapa ja addiktio? En uskalla ottaa riskiä ja maistaa! Onneksi en tykkää suklaasta, niin uskallan syödä sitä jouluna. HA!
 |
| Karkit pois niin kuin jo ois!! Karkit nakertavat kansan moraalia! |
Palatakseni siihen, että olin viikonloppuna kyläilemässä, taisin lopulta ottaa ruokavaliostani enemmän stressiä kuin isäntäväki. Apua, apua, aaapuuua! Miten suhtaudutaan siihen, että vieras kaivaa omaa evästä pöytään? Jos ajatellaan, että siinä on kyllä nipottava ja häiriintynyt votakka. (no sehän on totuus, mutta yritän esittää jotain muuta) Turhaan stressattu! Tomera käsky kävi, että jatkossa pitää vain kertoa heille, mitä minä syön ja en syö ja varmasti saan sitä, mikä käy. Projekti sai täyden tuen ja kannatuksen. Harmi vaan kun on sen sorttinen tapaus, että avun vastaanottaminen ja pyytäminen on hankalaa, niin voi vain kuvitella, miten oli hankalaa kakistaa ulos, että hei selvä, onpa hieno juttu, voisin ottaa kanani ilman mausteita! "Ei sillä niin väliä... No eiii oo pakko... Nooooo...."
 |
| Palvelu pelaa! "Millaista puuroa sen pitää olla?" |
Päätin kuitenkin, että höllään edes jossain asiassa ja niin vain lauantaina uittelin sisäfilepalasia kiehuvassa öljyssä, kun fondue-padat kannettiin pöytään. Mutta ha - ei hiilihydraatteja! Vaakakin näytti seuraavana päivänä 400g vähemmän. Ja öljyhän on kasviöljyä! Siis terveellistä, eikö vain??
Kahvipöydässä istuminen oli hieman kiusallista. En perusta kahvista ja kehon lämpötila oli korkealla muutenkin, joten teekään ei maistunut. Siinä sitä sitten särpittiin ah-niin-makoisaa kraanavettä ja jätettiin kahvileivät koskemattomina vateihin. Punotti poskia. Mmmm, oikein maistuvaa vettä! Sopiva tarjoilulämpötila! Ihanko teillä tulee tällaista omasta kraanasta? Ajatella.
 |
| Possujuna. |
 |
| Meikitön mökkihyypiö. Lavalook? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti