Täysin perätöntä kirjoittelua.

Kuva-arvoitus: koiran oksennus vai aamupala?

Valivalivali. Puuro jäähtyy, kun sekaan sotkee kaiken maailman lisät ja seoksesta tulee oksennuksen tapaista lillua. Kyllä oli aamulla oikein tervehenkinen ja urheilullinen olo, kun nieleskelin sammakonkudut alas light-colan avulla. Mutta toinen vaihtoehto on syödä kaikki komponentit (opin tämän termin Master Chefistä) erikseen. Joten Ei kun vaan lusikkaa kauniiseen käteen ja kippo tyhjäksi! Harmi, ettei tässä voi tehdä kuten lapsena, jolloin äiti jakoi annoksen puoliksi ja komensi syömään edes toisen puolen. Ja heti kun silmä vältti, työnsin kaikki ruoat samalle puolelle. Tadaa, problem solved!

Aamulla oli kyllä aivan uskomaton nälkä ja aineenvaihdunta tuntuu heränneen vähähiilihydraattisesta horroksesta. Kyllä muuten on energiaa ihan eri tavalla.
Tällä hetkellä päivitän painotietoja valmentajalle kolme kertaa viikossa. Itse pyrin seurailemaan painoa päivittäin. Ei kun vaan kellon soidessa myyränä puntarille! 5-7kg olisi hyvä saada rutistettua pois ennen kisadieetin aloitusta, ettei vain käy niin, että ylävartalo kuivuu ihan rusinaksi ja alavartalo on nesteisyydellään luumun luokkaa.

Ensimmäinen viikko harjoittelua takana. Postoperatiivisessa kuntoutuksessa näkee monenlaista. Rakastan asiakkaiden parissa työskentelyä! Se on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Ensi viikolla pääsen seuraamaan polvileikkausta! Yksi haave toteutuu siinä. Ihan mahtavaa, en malta odottaa.

Naama taisi jäädä irvistellessä väärään asentoon. Toivotaan, että palautuu ennen skaboja!

Tänään hilpaisin töiden jälkeen salille tekemään höntsätreenin selälle ja ojentajille. Viikko on ollut aika hektinen ja huomenna klo 10 luvassa on tiimin yhteistreenit. Kuolen sinne luultavasti jo ihan ilman edellisen päivän tappotreenejäkin. CBB-kilpailija Jyri Yläpöntinen tulee antamaan tytärten jaloille sellaista runtua, että näinköhän kotiin selvitään ilman apuvälineitä. Tällaisen toiveen ainakin vinkkasin sille suunnalle. Taisin olla vähän tyhmä...

Tarvitsisin ehdottomasti taloudenhoitajan. Kun tämä fitnesslaiffi on niin niin kiireistä, ei aikaa meinaa jäädä tavallisen pulliaisen tavallisille kotiaskareille. PHA! Joku siivos! Pyykkäys! Pölyjen pyyhintä??!  Kotitöillä on pakko olla katabolinen vaikutus lihaksiin ja suorituskykyä heikentävä vaikutus psyykeen. Mielestäni minun pitäisi saada keskittyä vain minuutintarkkaan ruokailemiseen ja ohjeiden mukaiseen treeniin, olenhan käytännössä IFBB-bikini atleetti (ihan yhtä paljon kuin Kumman kaa-sarjan terveydenhoitaja, Jokisen Ellu, on psykologi) ja elänyt ohjeiden mukaan ainakin viikon.

No joo. Tavallaan pidän kotitöistä. Ainakin siitä pidän, kun joku on ne tehnyt minun puolestani! Mutta jos ja kun johonkin asiaan menee hermo, siivoaminen rentouttaa kummasti. Voi purkaa mönkään menneen treenin jälkiraivot ja jynssätä hammasharjalla kaakeleiden saumoja. Ah! Mutta kun on kiire, hönty, hoppu, parempaa tekemistä, ei mitään tekemistä, olen liian iloinen, olen liian surullinen, on hyvä päivä, on huono päivä, on sateinen ilma, on aurinkoinen ilma tai muu vastaava tilanne päällä, ei siivous ole kyllä se ykkösjuttu. Etenkään tiskaus! HYI! Kun on asunut vuosia tiskikoneen kanssa, tipahtaa aika korkealta, kun muuttaa asuntoon, jossa ei tiskikonetta ole. Siis kuka tuon tiskivuoren oikein hoitaa? Miksi minulla on niin paljon astioita?

Joku on jättänyt kaiken levälleen. Törkeetä. Kuka on syyllinen? Kenellä on vastuu?

Vaatehuone. Se on kielletty puheenaihe ja pitäisi oikeastaan eristää jonkinlaisella varoitusnauhalla ja kyltillä. Viimeksi kun uskaltauduin peremmälle, törmäsin A-tikkaisiin, laminaatin alusmuoviin sekä useaan osaan poksahtaneeseen rullakkon, jonka ympärille oli kietoutunut sukkahousuja ja pitsisiä alusvaatteita. Ehkä jotain kertoo myös se, että kerran hukkasin vaatehuoneeseeni kengän. Se löytyi jo kertaalleen, mutta katosi uudelleen.
Ei se mitään. Yleensä tulee käytettyä vain jumppatrikoita. Ne kiertävät pyykkikoneen kautta takaisin päälle. Näppärää!

Mutta tänään. Tänään katastrofialue laajeni aina keittiöön asti. Olin lupautunut epähuomiossa poistumaan koti-työ-kuntosali-kauppa-akseliltani illanviettoon naapuriin. Herttinen. Hetken epätoivoisen käsienvääntelyn jälkeen päätin tarttua tuumasta toimeen ja sukelsin päättäväisenä etsimään vaatehuoneestani farkkuja. Ei löytynyt. Shortsit saivat kelvata. Paita... Ei sitten millään osunut käsiin sitä mitä etsin. Lopulta vyörytin kaiken lattialla olevan tavaran  eteiseen. Ja löytyihän se paita! Viimeistään tässä vaiheessa joku olisi kenties siivonnut. Viikannut vaatteet kauniisti kaappiin ja mankeloinut sukat. Itse harkitsin hakevani pihalta lumikolan ja työntäväni kasan takaisin huoneen uumeniin. Lopulta tyydyin vain potkimaan pinoa sen verran, että ovi mahtui kiinni.
Ai että! Kyllä on taas siistiä. AVOT! Ja olihan täällä siistiä, ennen kuin minun piti löytää se, minkä olin hukannut!

Jos uusia hanuriposeerauksia ei ala kuulua, soittakaa hätänumeroon. Luultavasti asunnostani löytyy vaate- ja romukasaan hautautunut ruumis.
Ettei tuolta vaan pilkistäisi joku jalka tai rotta jo nyt? Löytyi ainakin monta kynää ja puuteri, jes!

Blogikelpoista todistusaineistoa. Kotini on joskus ihan salonkikelpoinen!

 Kävin olemassa hetken aikaa sosiaalinen. Kyllä vaan ystävien kanssa kelpaa. Tukea, turvaa, hupia, hauskuutta ja hyväksyntää. Ja ihan varmasti jotain hyvää syötävää. Kaikkea niitä kaipaa, oli elämässä mikä tavoite hyvänsä.

Hieman ruokavaliosta poikkeavaa herkkua.

Ja yksi tärkeä juttu, jota kannattaa harrastaa ihan jokaisen: kannattaa nauraa itselleen. Ei ole mitään sen parempaa! Paitsi tietenkin nauraa jollekin toiselle, jos se on hölmömpi.

Ei hätää. Tottakai tämä päivitys sisältää myös yhden takapuoliaiheisen kuvan ja maininnan, vaikka perättömäksi tätä väitinkin! Mikäs bikinibeiben blogi tämä nyt muuten olisi?

Kunnon kontista näkee et on kyykätty.

Mutta hei, ihan mahtavaa, liki 2900 lukijaa, vau. Tervetuloa toistekin kieriskelemään myötähäpeässä. Pahempaa on luvassa, poseeraustreenit nimittäin alkavat pian! Ehkä sitten muutan blogin asetukset niin, että lukijaa varoitetaan vain aikuisille sopivasta sisällöstä! Herkempien ei sitä hyllymistä ja pyllistelyä kannata katsoa.